Hauska nimikointikikka vai turha riski?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOletko koskaan miettinyt kannattaako lapsen vaatteessa olla suurella lapsen oma nimi? Onhan se hauskaa esimerkiksi päiväkodissa, että Annin haalarin tunnistaa jo kurkkaamatta pesulappuun (jossa oletettavasti nimikointi on). Mikäli pikku Einon haalarissa taas lukee isolla Eino, osaa tyhmempikin ihminen laskea 1+1 ja arvata mikä lapsen nimi on. Tässähän ei ole mitään pahaa jos olet hyvällä asialla, mutta koska maailma on julma paikka ja ihmisiä on joka lähtöön, en ottaisi sitä riskiä.

En ole varma mikä rikossarja oli se joka katkaisi kamelin selän ja teki minusta näin vainoharhaisen. Kaikenlaisia ohjelmia nähneenä kammoan todella paljon ajatusta, että olisin esim. leikkipuistossa tai ihmisvilinässä lapsen kanssa, jonka haalarissa tai pipossa lukee isolla oma nimi. Lapsen silmissä vieraan ihmisen nimitietous oletettavasti herättää luottamusta sen verran, että lapsi saattaakin lähteä tuon vieraan ihmisen matkaan.

Ja eihän tässä mitään jos pystyt seuraamaan lapsen tekemisiä silmä kovana niin, ettei hän pääse hetkeksikään näköpiiristä. Kehtaan vaan väittää ettei täydellisinkään vanhempi kykene siihen ihan joka ikinen sekunti. Lyhyessäkin ajassa voi tapahtua vaikka mitä. Itselläni on kaksi lasta, joista vanhempi on jo pian koululainen. Silti keskittyminen saattaisi vaikka siellä leikkipuistossa herpaantua, jos pienempi kaatuisi juostessaan hiekalla tai isompi putoaisi keinusta. Tällöin keskittyisin automaattisesti enemmän lapseen, joka tarvitsee hetkellisesti enemmän huomiota.

Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään, eikä osoittaa syyttävällä sormella niitä joiden lasten vaatteissa on suuria nimipainatuksia. Silti mikäli et ole ajatellut asiaa tältä kantilta, on se hyvä pitää mielessä.

Ihanaa kevättä,
kohta voidaan unohtaa muutamaksi kuukaudeksi ne haalarit ja pipot kokonaan!

Nukkumisesta, nukuttamisesta ja iltarutiineista

Kyselin toissapäivänä blogin facebooksivuilla, että moneltako teidän jälkikasvu käy nukkumaan ja minkä ikäisistä lapsista on kyse. Sain ilahduttavan paljon vastauksia ja huomasin että monella onkin hyvin lähelle sama nukkumaanmenoaika, vaikka lapsilla saattaa olla suurikin ikäero.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMeillä on 6 ja 3-vuotiaat, jotka käyvät molemmat samaan aikaan nukkumaan. Molemmat nukkuvat useimmiten omissa huoneissaan ja vieläpä omissa sängyissään. Mitä nyt välillä pikkumies rauhoittuu ainoastaan viereen, silloin hän saa kyllä viereen tulla. Emme pidä mitenkään ehdotonta sääntöä että omassa sängyssä on nukuttava, mutta se on se ensimmäinen vaihtoehto mihin yritetään. Koska silloin yksinkertaisesti nukumme kaikki paljon paremmin. 

Meidän iltatoimet alkavat iltapalasta noin 19.00, jotta arkenakin jää riittävästi aikaa syödä. Iltapala sisältää yleensä leivän ja hedelmän, joskus jugurttia. Meillä ei syödä mitenkään säännöllisesti puuroa, mutta sillointällöin sitäkin.

Iltapalan jälkeen pyritään siivoamaan olohuoneesta lelut omaan huoneeseen, vaihdetaan yöppärit ja pestään hampaat. Joka ilta, niin arkena kuin viikonloppunakin pyritään siihen että lapset ovat sängyssä kahdeksaan mennessä. Tämä on kellonaikana hyväksi todettu sillä niinä iltoina kun menee edes yhdeksään, sekä iltatoimet että seuraava aamu ovat vaikeat. Tästä syystä etenkin arkena ajasta halutaan pitää kiinni.

Nukuttaa näitä ei nykyään tarvi kumpaakaan, vaan iltasadun jälkeen molemmat peitellään omiin sänkyihin, halitaan, pusutetaan ja toivotetaan hyvät yöt. Kun esikoinen oli alle vuoden, jouduin välillä nukuttamaan häntä jopa 5 TUNTIA, joten tiedän hyvin myös millaista on valvoa. Tosin uskoisin meidän ongelman silloin olleen se hirveä täydellisyyden tavoittelu ja tietynlainen nipotus. Enää en jaksaisi uhrata illastani noin montaa tuntia nukutukselle, enkä todellakaan silittää puolille öin. Eri juttu jos lapsi on kipeä.

Mikäli minit nukahtavat ajallaan, jää uniaikaa 11h. Isompi nukkuukin yönsä lähes poikkeuksetta omassa sängyssään ja heräämättä, mutta pienempi tulee yleensä viimeistään aamuyöllä viereen tai hänen kanssaan täytyy käydä vessassa. Unta tulee kuitenkin molemmille 10-11h yössä. Tiedän olevani etuoikeutettu kun lapset nukkuvat niin hyvin ja toivon kaikille nukuttamisen/nukkumisen kanssa kamppaileville pitkää pinnaa ja tsemppiä!

P1010073.JPGOlen pohtinut tuota nukkumaanmenoaikaa useaan otteeseen ja tullut siihen lopputulokseen, että 6-vuotias on vielä sen verran pieni että unta tarvitaan. Hän välillä yrittää tinkiä illalla valvomisaikaa, mutta nukahtaa äärimmäisen nopeasti. Katsotaan aikaa uudelleen sitten kun koulu alkaa syksyllä.

Aika-ajoin joku kysyy mitä ihmettä syötän näille iltaisin, kun lapset nukkuvat (ainakin lähes) kokonaisen yön. Tähän en valitettavasti osaa mitään reseptiä antaa, mutta asioita joiden uskoisin vaikuttavan meidän hyviin yöuniin on:
– aloitamme iltatoimet ennen kuin väsymys kasvaa liian suureksi
– iltapalaa syödään niin kauan kun on nälkä, ei tuijoteta kelloa
– tärkeistä rutiineista pidetään kiinni, mm. tietty järjestys iltatoimille
– mies käy arkena lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan, joten talo hiljenee siinä kahdeksalta

Ei meilläkään aina (esim. nyt) pienempi rauhoitu nukkumaan. Silloin annan hänelle sänkyyn kirjan, jota hän voi ”lukea” unikaverille. Näin hän rauhoittuu sängyssä eikä valvota muita. Vielä ei ole kertaakaan löytynyt aamulla lukemasta, joten kyllä hän jossain kohtaa simahtaa.

Miten teillä nukutaan?
Noudatatteko tiettyä iltarutiinia, vai menettekö tilanteen mukaan?

Koko perheen kesäteatteri (sis. arvonnan)

Me ollaan toivuttu häistä sen verran, että tänään oltiin katsomassa jo kesäteatteria Kärkölässä. Ai miten me sinne päädyttiin? No minäpä kerron. Sain yhteydenoton jokin aika sitten Kärkölän luovan ilmaisun yhdistykseltä, josko haluaisimme päästä katsomaan koko perheen musikaalia lasten kanssa. Meitä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää! Valitettavasti ensi-iltaan emme vielä päässeet häiden vuoksi, mutta onneksi vielä on näytösaikoja jäljellä.

Tänä aamuna edelleen häistä hieman uupuneena kysyin itseltäni että mihin ihmeeseen olen taas lupautunut. Kolmen lapsen kanssa tunnin ajomatka ja pieninkin pitäisi saada viihtymään kesäteatteria katsellen? Lähtiessä ehkä kaikki mahdollinen meni pieleen ja mietin moneen kertaan onko nyt oikeasti maanantai. Pääsimme kuitenkin ajoissa lähtemään ja ihme kyllä, olimme ajoissa paikalla vaikka navigaattori ei osannutkaan huomioida tietöitä yhtään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPerillä meitä odotti upeat lavasteet ja viihtyisä katsomo. Miljöönä toimi historiaa huokuva Huovilan puisto. Teatterissa yksi parhaista asioista on mielestäni lavasteet. Se miten paljon toimintoja on saatu mahtumaan pienelle näyttämölle. Myös näyttelijöiden taito tehdä kerralla oikein on kiehtovaa. Telkkariin voi ottaa sataa ottoa, mutta teatterissa on vain yksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAP1010059.JPGJo heti näytelmän alussa sain vahvistuksen sille, että paikalle kannatti tulla. Meillä oli kaikilla neljällä ihan älyttömän hauskaa. Lapsilla, minulla ja teinisiskolla jonka nappasimme mukaan. Turhaan jännitin pienimmän viihtymistä, sillä hän huuteli hyväntuulisena ”tättii” (äiti) ja osoitteli lavasteita ja näyttelijöitä. Hän ei olisi halunnut lähteä lopuksi kotiin ollenkaan, vaan oli menossa takaisin katsomaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERANäytelmä sisälsi huumoria niin lasten, kuin aikuistenkin makuun. Voin siis ehdottomasti suositella kesäistä päiväreissua ihan kaikille vauvasta vaariin. Nyt on vielä niin kauniit kelitkin, että missä sitä mielummin päivänsä viettäisi kuin ulkona?

Kyseessä oli tosiaan musiikkinäytelmä, joten tarttuvia biisejäkään ei jäänyt esityksestä puuttumaan. Jos en olisi etukäteen tiennyt, en olisi myöskään esityksen perusteella arvannut kyseessä olevan Kärkölän teatterin ihka-ensimmäinen näytelmä. Myöskään sitä en olisi arvannut, että osa näyttelijöistä oli ensikertalaisia ilman aiempaa esiintymiskokemusta. Kaikkineen näytelmä oli todella onnistunut ja me ainakin viihdyimme erittäin hyvin.

Sain arvottavakseni perhelippupaketin, joka mahdollistaa teatterielämyksen 2 aikuselle ja 3 lapselle. Kommentoi postausta ja jätä toimiva sähköpostiosoite niin olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy huomenna 19.7. kello 22.00. Lyhyt arvonta-aika siksi, että liput ehtii myös käyttää.

Jäljellä olevat näytösajat:
pe 20.7. kello 15.00
la 21.7. kello 15.00
su 22.7. kello 15.00
pe 27.7. kello 18.00
la 28.7. kello 15.00
su 29.7. kello 15.00
ke 1.8. kello 15.00

Suosittelen ehdottomasti käymään katsomassa tämän vaikkei arpaonni tällä kertaa suosisikaan. Onnea arvontaan ♥

lapset_piirtää.jpgLapset pääsivät lopuksi vielä värittämään lavasteita ja tämäkös oli kivaa! Ihanaa miten pienet kulttuurin ystävät oli huomioitu ♥

Unicorn party

Minä rakastan teemajuhlia. Minusta on aivan ihanaa, että esikoinen on jo monta vuotta päättänyt mieluisen teeman jo pitkään ennen synttäreitä. Kaksi ensimmäistä teemaa valitsin minä, neljä seuraavaa tyttö itse. Edellisten vuosien teemat järjestyksessä olivat:

  • tähti
  • muumi
  • prinsessa
  • kätyrit
  • ryhmä hau

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKertaakaan aikaisemmin ei ole tainnut olla juhlia sinä oikeana päivänä. Mutta nyt kun päivä sattui perjantaille kuten syntymävuonna, oli pakko juhlat järjestää silloin. Yleensä olemme viettäneet oikean päivän osittain tytön toiveiden mukaan niin, että hän on saanut valita esim. mitä syödään, mitä hän haluaa pukea päälle jne. Tällä kertaa neiti suunnitteli valtaosan juhlistaan itse ja minulla oli vain kunnia toteuttaa nämä toiveet.

IMG-20180527-WA0003.jpgTällä kertaa teema oli päätettynä jo ennen joulua ja yllättävää kyllä, sama teema oli mieluinen vielä nytkin. Kutsuista lähtien kaikki oli mietitty teemaan sopiviksi. Kutsut päätin tänäkin vuonna askarrella jo löytyvistä jutuista, koska operaatio askartelumateriaalin pois käyttäminen on vielä pahasti kesken. Kaivelin papereista sopivia värejä ja suunnittelin korttipohjan Pinterestistä löytämieni mallien mukaan. Lopputulos miellytti silmää, vaikka kaikista tulikin eri värisiä. Napit ovat erityisesti oivallus minun mieleeni. Kuva on äitini ottama, sillä unohdin tietysti kuvata nämä, hups!

lahjapaketit.jpgOLYMPUS DIGITAL CAMERAVaatteet ostettiin jo viikkoja sitten. Hame löytyi muistaakseni Prismasta, paita on Pompdeluxin (jonka esittelinkin jo täällä) ja yksisarvispanta löytyi Citymarketista. Ensimmäistä kertaa ikinä kiharsimme päivänsankarin hiukset ihan oikealla kihartimella (toisessa kuvassa). Ja äidin mielestä parasta asussa on tietysti se, ettei se ole kertakäyttöinen vaan sekä paita että hame sopivat niin monen muunkin kanssa.

Koska päivä sattui olemaan aivan älyttömän lämmin ja mittari näytti +25°C  vietimme ihania puutarhajuhlia, kunnes hyttyset ajoivat meidät sisälle. Muistinkin kaverin kertoneen että Party Liteltä saa puutarhasuitsukkeita ja kynttilöitä, jotka karkottavat hyttysiä, pistimme heti tilaukseen. Takapihan kuusiaita on ilmeisesti se mikä niitä itikoita tänne houkuttelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATällä kertaa tarjolla oli yksisarvisteemainen mansikkakakku, kaksikerroksiset mokkapalat (välissä vadelmamarmeladia) muffinikupeissa, (yksisarvisen) sarvia, suolaista piirakkaa ja vaahtokarkkiyksisarvisia. Boolina meillä oli pastavärillä värjättyä Spriteä. Kerrankin osasin mitoittaa tarjoilut niin, ettei kaikkea jäänyt ihan hirveästi yli. Meidän ei tarvinnut syödä enää lauantaina näistä muuta kuin muutamat mokkapalat.

Kaikenkaikkiaan päivä oli aivan ihana ja paikalla oli paljon meille rakkaita ihmisiä  Päivänsankarin mukaan tämä oli paras syntymäpäivä ikinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASuurensuuret kiitokset kaikille neitiä onnitelleille ja lahjoneille  Kaikki lahjat olivat enemmän kuin mieleisiä ja legotkin ollaan saatu koottua jo kokonaan.

Mitä teemoja teidän lastensynttäreillä on tänä vuonna?

Äidiksi kasvamisesta

Havahduin synttärikommentteja lukiessa tähän blogin nimiasiaan. Joku toivoi juttua kasvatuksesta. Hikikarpalot nousivat otsalle. En minä osaa kasvattaa. Tai en ainakaan sillä tavalla että siitä saisi kukaan mitään inspiraatiota omaan kasvatusprosessiinsa. Meillä ei syödä sokerittomia, rasvattomia, suolattomia ja kaikettomia ruokia, vaan ihan tavallisia ja myös herkutellaan. Minulla ei ole siis antaa vinkkejä siihen, mitkä olisi terveellisiä välipaloja tai vastaavaa. Koen sen olevan lastenkasvatusopasmateriaalia.

Blogin nimen keksin silloin kun aloin odottaa esikoista ja itse mielsin sen niin, että se on kuvaus äidiksi kasvamisesta, eikä äidin kirjoittama lastenkasvatusopas. Teininä suosikki tv-sarjani oli nelosen esittämä Teinitytön kasvatusopas, se oli varmasti yksi nimen innoittaja. Alunperin blogi oli kuin päiväkirja, johon hehkutin odotusta, ensimmäisen kodin laittoa, vauvanvaatehankintoja, kauneudenhoitojuttuja, sisustusta, ym. lifestyleä. Jossain vaiheessa koin tarpeelliseksi deletoida kaiken tuon ja aloittaa puhtaalta pöydältä, tällöin vaihdoin myös blogin nimeä. Haaveilen kaikesta kuvasi enemmän sitä mistä tahdoin kirjoittaa eli haaveilusta ja kaikesta. Kuitenkaan nimi ei istunut, enkä kokenut sitä omakseni. Siispä samalla kun vaihdoin blogialustaa, palasi myös tuttu ja turvallinen Äidin kasvatusopas.

156579_4162719951003_1471385907_n.jpgEn usko että äidiksi kasvaminen loppuu koskaan. Kohta 6 vuotta sitten kun minusta tuli ensimmäisen kerran äiti, olin 20-vuotias. Alussa opeteltiin vaihtamaan vaippaa, syöttämään oikeaan aikaan, tutustuttiin vauvan luonteeseen ja tarpeisiin. Nykyään samaisen pienen rääpäleen kanssa opetellaan lukemaan, ajamaan ilman apupyöriä, jännitetään yhdessä eskarin alkua ja totutellaan pikkuhiljaa elämään. Samalla kun kasvatan 6-vuotiasta, alan muistaa tiettyjä asioita siltä ajalta kun olin itse saman ikäinen. Voi miten ylpeä olin isosiskosta, kun hän oppi viime kesänä sitomaan kengännauhat rusetille. Itse olin oppinut vain hieman ennen koulun aloitusta.

Isosisko osaa myös hieman lukea ja kirjoittaa, sekä laskea helppoja laskuja (2+2=4 tyyppisiä). Hän osaa tiskata, pyyhkiä pölyjä, imuroida, vieda roskia, ym. En osaa edes luetella missä kaikessa hän auttaa kotona. Joka päivä kuulen kysymyksen ”onko mulle kotitöitä?”. Hän on mielettömän kaunis, ihana ja ainutlaatuinen ♥

PC220050-001.JPGPikkuveljen odotus ja syntymä oli jo helpompi omaksua, sillä olin ne jo kerran kokenut. Synnytyksen jälkeen sairaalassa hoidettu infektio oli toki aivan uusi tilanne, eikä siihen osannut eikä edes voinut varautua. Oma reaktio vauvan sairaalaan jättämiseen oli yllättävä. En olisi voinut kuvitellakaan miten kamalaa on lähteä ja jättää vauva osaavan henkilökunnan valvovan silmän alle. Tästä ei voi kuin kiittää ihania Päijät-Hämeen keskussairaalan työntekijöitä jotka suuntasivat ajatukseni imetyksen opetteluun ja onnistumiseen. Olin toivonut apua imetykseen jo ennen synnytystä ja sain kotiin mukaan sähkökäyttöisen rintapumpun, joka oli avain meidän imetyksen onnistumiseen, kun vauva jäi osastolle ja minä menin itkien kotiin.

Kun vihdoin saimme pikkuveljen kotiin, oli hän jotenkin minun suojeluksessani koko ajan. Esikoinen oli jo pienestä pitäen paljon yökylässä isovanhemmilla, pikkumiestä en tohtinut antaa. Menettämisen pelko oli ihan hirveän suuri. Vaikka minikin on jo reipas 2,5 vuotias, on hänen antaminen yökylään edelleen jotenkin vähän vaikeaa. En tosin tiedä johtuuko tämä vaikeasta alkutaipaleesta vai siitä että hän on nuorempana lapsena aina meidän vauva.

Pikkuvelikin on oppinut ihan hirveästi. Hän ei juurikaan puhu, mutta osaa silti kertoa todella hyvin mitä haluaa tai mitä asiaa hänellä on. Äänteitä harjoitellaan kovasti, joten uskoisin puheen alkavan pian. Hän on myös taitava temppuilija, jekuttaja ja älyttömän kova touhuamaan kaikenlaista. Meidän oma pieni rakas viipottaja ♥

P1010006.JPGNämä pienet ihmeet tekivät minusta äidin. Eilen sain juhlia jo kuudetta äitienpäivää (kyllä, koen että olin äiti jo viimeisillä esikoisen odotusviikoilla). Minulla on myös ollut suuri ilo ja kunnia hoitaa lapsia kotona reilu 2,5 vuotta. Lapset eivät mene hoitoon ainakaan vielä ennen syksyä. Työkuvioni ovat täysin auki, joten näillä mennään. Kotona ololla on kuitenkin oma kääntöpuolensa. Eilisen äitienpäivän vietin pyynnöstäni yksin. Kuulostaa pahalta, mutta kaipasin todella arjelle vastapainoa ja äidin omaa aikaa. Mitä sitten tein koko päivän yksin kotona?

Minä siivosin. Olisin voinut tehdä ihan mitä vaan, mutta minä hinkkasin kodin lattiasta kattoon pesten esim. ikkunat ensimmäistä kertaa ikkunaremontin jälkeen. Nautin siivouksesta ja sitten myös siististä kodista. Rakastan sitä tunnetta kun tavarat ovat paikoillaan ja on puhdasta. Tietenkään lapsiperheessä ei voi aina olla niin siistiä, mutta pyrimme siihen että lelut siivotaan paikoilleen illalla ja keittiön tasot siivotaan ja pyyhitään. Uusi päivä on ihana aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.

Toivottavasti teilläkin oli ihana äitienpäivä,
joko omien lasten tai sitten oman äidin kanssa ♥

Kirppislöytöjä

Synttäriarvonnassa pyysin kertomaan mistä juuri sinä haluaisit lukea ja yksi suosituimmista ideoista oli selvästi kirppislöydöt. Täytyy tunnustaa että viime kirppiskerrasta oli jo aikaa, joten otin itseäni niskasta kiinni, varasin oman pöydän ja tein loistavia löytöjä pitkin kirppisviikkoa. Suurin osa löydöistä on pikkuveljelle, ihan siitä yksinkertaisesta syystä ettei isosisko tarvitse tällä hetkellä juuri mitään. Vihdoin ollaan siinä onnellisessa tilanteessa kun osa viimekesän vaatteista mahtuu edelleen, mm. KAIKKI kengät ♥

Kaikkiaan kävin tällä viikolla Lahden Lanttilassa kolme kertaa.
P1010005-001.JPGEnsimmäisellä kerralla löysin pikkuveljelle
farkut
2 paitaa
lippiksen
10,5€

P1010002.JPGToisella kerralla löysin
itselleni treenipaidan
pikkuveljelle soivan Olofin
isosiskolle Frozen UNO kortit ja juhlaballerinat
17,90€
Setin kallein tuote oli nuo ballerinat. Aivan uudenveroiset (jopa uudet?) ja raaskin ne ostaa, sillä ne sopivat tytön asuun meidän häihin oikein loistavasti.

P1010010.JPGViimeisellä kerralla, omaa kirppispöytää tyhjentäessä löysin pikkuveljelle
t-paidan
3 hihatonta paitaa
sortsit
Puuha-Peten Nosse auton
autopalapelin
14€
Yleensä en ostele lapsille leluja kun niitä tuntuu muutenkin tulevan sisään ovista ja ikkunoista. Mutta koska laitoimme juuri kirppikselle molemmilta ei niin leikittyjä leluja, nyt pystyimme ostamaan muutaman uuden sitten tilalle.

Mielestäni tein taas aivan loistavia löytöjä ja nyt onkin pikkuveljen kesävaatevarastoa kartutettu oikein urakalla. Kesä saakin nyt tulla, sillä me ollaan alettu laittamaan takapihaa kuntoon, pystytettiin trampoliini ja tilattiin jopa grilli ja puutarhakalusteet! Vielä kun keksittäisiin jostain hiekkalaatikko ja joku viitsisi rakentaa meille uuden terassin tuon kohta puretun tilalle niin kyllä kelpaa viettää kesää pihalla ♥

Lapsimessut 2018

Eilisessä postauksessa avasinkin jo vähän viikonlopun ohjelmaa, kuitenkaan kertomatta sen enempää Lapsimessuista. Nyt aion kertoa viikonlopusta messujen osalta. Viimevuoden messupostauksen pääset lukemaan Lapsimessut 2017. Nämä olivat neljännet Lapsimessut messubloggaajana. Pääsin siis ilmaiseksi messuille bloggaajapassilla.

Koska tiesin lauantain menevän ihan muissa puuhissa, pyrin ehtimään messuille edes hetkeksi jo perjantaina. Useiden hassujen sattumusten kautta ehdin lopulta ajoissa Mäntsälään ja sieltä 14.45 junaan, joten olin Pasilassa siinä puoli neljän aikaan. Messut olivat perjantaina auki kuuteen, joten ehdin olla reilut kaksi tuntia ja etsiä mitä lähdin hakemaan. Koska olin tulossa sunnuntaina messuilemaan esikoisen kanssa, päätin käyttää perjantain etsien kuopukselle tarvittavat vaatteet.

P1010229.JPGLähdin ostamaan kenkiä ja housuja, ostin lopulta

PONO design pipo & tuubihuivi
Kiddow jumper
Yo Zen leggings & pusero
Otava Pipsa Possu kirja

Olin muuten tyytyväinen ostoksiin, mutta todella pettynyt kenkävalikoimaan mitä oikeasti lähdin messuilta hakemaan. En löytänyt kuin yhden osaston jossa myytiin kenkiä, eikä niistä mikään vastannut sitä mitä etsin.

P1010011.JPGMyös pieni mies itse piti kovasti tuliaisista ja totesikin ne nähdessään ”jajja” eli lahja ♥

Perjantaina messuilla ei mielestäni ollut mitenkään kohtuuttoman paljon väkeä ja olinkin omista päivävalinnoista aika iloinen, kun näin kavereiden kuvia lauantain väkimääristä. Ei voi muuta sanoa kun että huhhuh! Perjantaihin verrattuna sunnuntaina väkeä oli enemmän, muttei kuitenkaan niin ettei sekaan olisi mahtunut.

Sunnuntaina suuntasimme ystävän kanssa Messukeskukselle heti aamulla noutamaan esikoista , jonka toinen ystävä toi mukanaan messuille tullessaan ♥ kiitos siitä vielä ♥  Portilla odotti jännittynyt pikkuneiti, joka ei olisi malttanut odottaa messuille pääsyä ja kummitädin näkemistä. Aluksi kiertelimme tytön perässä, joka säntäili halaamaan joka ikistä maskottia, mikä vaan vastaan tuli.

halaus_lapsimessut_2018_tatujapatu_unicorn_paulalehmä_puuhanalle_hertta_hertanmaailma_nameit_puppe_ainupupu_lidl.jpg”Äiti tuolla on ihan oikea unicorn!”

Olen aina nähnyt messuilla maskotteja, mutten arvannut että näitä oli näin paljon. Me emme edes törmänneet kaikkiin, sillä ainakin edellisten vuosien Miina ja Manu, sekä Muumit jäi näkemättä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKävimme Vekarat lavalla katsomassa jättisaippuakuplia, joiden jälkeen kuulutettiin että nyt saisi osallistua Vekaraviisuihin, eikä minua yllättänyt yhtään kun tytär oli heti käsi ylhäällä ”minä, minä”. Hän olisi halunnut laulaa Markan possun, mutta ennen ilmoittautumista empi kuitenkin osaisikohan sanoja ihan koko lauluun. Niimpä tilalle valikoitui Ihhahhaa, jota lähes joka ilta laulamme pikkuveljelle.

”Keikan” jälkeen lähdimme syömään ja shoppailemaan. Tyttö oli saanut mummilta rahaa mukaan, jonka saisi kuulemma käyttää mihin itse haluaa. Niin hän todella käyttikin.

lapsimessut_2018_teekupit_tivoli_glittertatuointi.jpgTyttö halusi käyttää rahansa mm.

Tivolilaitteisiin
Kasvomaalaukseen
Hyppyyn matkailuauton katolta
Glittertatuointiin

Ei huonot valinnat yhtään. Tosin siinä vaiheessa kun hän halusi ostaa jotain mukaan, jouduin hieman avustamaan rahallisesti, hih. Vihdoin ostimme tytön kauan kaipaaman uuden Top Modelin, sitä onkin tehty jo ahkerasti. Lisäksi ostimme isosiskolle samankaltaisen pipo & tuubihuivisetin PONO designilta, kuin pikkuveljellekin. Lisäksi hän tahtoi tuommoisen pikkumaskotin ja pöllötarrakirjan.

P1010235.JPGP1010243.JPGP1010219.JPGVaikka messuilla oli tytön mielestä ihan superia, ei se ollut mitään verrattuna junamatkaan, joita sunnuntaille kertyi jopa KAKSI. Ensin ajoimme junalla keskustaan, hakemaan tavarani tytön kummitädin luota. Sitten kävelimme takaisin asemalle ja suuntasimme Z junaan määränpäänä jälleen Mäntsälä. Rankan viikonlopun jälkeen oli ihan parasta, kun pojat olivat meitä vastassa asemalla ja nappasivat meidät mukaan kotimatkalle oman auton kyytiin ♥ 

Vaikka reissussa on ihanaa, niin kyllä se kotiinpaluu on aina vielä parempaa ♥

Kuka sinne Lapsimessuille lähtee?

No minäpä kerron. Arvonnan onnettarena nimittäin toimi meidän oma prinsessa ja nosti hatusta seuraavan lapun. Paljon onnea voittajalle, olen laittanut sähköpostia ♥

Lapsimessuille – Äidin kasvatusopas - Google Chrome 9.4.2018 19.44.05.bmpKoska samalla nimimerkillä oli useampi, toteutin arvonnan hieman eri tavalla. Listasin osallistujat kommenttikentästä ja samoihin nimimerkkeihin laitoin suosiolla perään 2. tai 3. jolloin sain listattua kaikkien osallistumiset. Tällä kertaa voittajakin oli tällainen useammalla oleva nimimerkki, joten älkää ihmetelkö numeroa nimen perässä, vaikkei sitä kommentissa olekaan.

lapsimessuarvontaLippis löytyi kun kaivoimme välikausivaatteet talvijemmasta ja veimme topat tilalle. Samalla teimme vähän listaa siitä mitä jää ostoslistalle Lapsimessuja varten. Ainakin se selvisi ettei kukaan meidän perheestä tarvitse yhtäkään päähinettä. Itse lähden metsästämään seuraavia juttuja:

  • pikkuveljelle housuja
  • pikkuveljelle tennarit
  • joku ihana uusi koko perheen peli

Miltä sinun ostoslista Lapsimessuille näyttää?

Uskoisin että keksin vielä sen sata miljoonaa kohtaa tuohon listalle kun messupäivä lähestyy, saatte sitten postauksen ostoksista jos kehtaan myöntää mitä kaikkea lähti mukaan.

Prinsessavaatteita

Joku varmasti erehtyy luulemaan ettei meillä ole enää mitään muita vaatteita kuin Noshia. Totuus on se, että vaikka valtaosa onkin Noshia, kaikki ei kuitenkaan sitä ole. Esikoinen on enemmänkin prinsessatyyppiä ja mieluisia vaatteita ei aina edustamaltani merkiltä löydy. Tykkään kuitenkin suosia muita kotimyyjiä, joten tällä kertaa tilasin kevät/kesävaatetta esikoiselle Pompdeluxilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOstoskoriin tarttui
Edna junior pusero – off white ja powder
Ironwood junior sukkahousut – powder ja grey melange/off white
Hailey jr collegefarkut narrow fit – blue denim
Elim junior hame – blue stripe

Kaikista tuotteista otettiin koko 122/128 ja se onkin juuri oikea koko noin 120cm pitkälle. Nuo puserot on niin kauniit ja menevät ihan kaiken kanssa niin arkena kuin juhlanakin!

Onko teille kotiutunut jotain tämän kevään Pomppia?

Jos olet aikeissa tilata, niin tue ihmeessä edustajaa tilaamalla shopping advisorin kautta.
Minun edustajani on ihana Jenni, jonka facebooksivun löydät täältä.