Minä rakastan sua

P1010130.JPGPahoittelen etten ole viimeaikoina oikein kirjoitellut. Koko viime vuosi on ollut yhtä juoksemista ja suunittelua, mutta viimein odotus palkittiin ja lauantaina meillä tanssittiin minun ja rakkaani häitä. En halunnut paljastaa kauheasti häistä etukäteen täällä blogissa, sillä moni vieraslistalainen löytyy ruudun toiselta puolelta. Nyt kun häät ovat onnellisesti ohitse, voin vihdoin hehkuttaa kaikkea ihanaa täällä. Pääset näkemään kuvia instagramin puolelta tunnisteella #lottajahenri2018. Koska valokuvaajan ottamia otoksia joudumme vielä hetken odottamaan, kuvituksena toimii toistaiseksi minun kamerallani otetut. Kuvaajana joko isosiskoni tai joku kaasoista.

P1010046.JPGNyt kun häistä on muutama päivä aikaa, täytyy todeta että tuntuu kun kaikki olisi ollut vain hyvää unta. Ajoin tänään autolla meidän vihkikirkon ohitse ja tuntui aivan uskomattomalta että meidät ihan oikeasti vihittiin siellä lauantaina. Se on todella totta mitä hääryhmissä sanotaan, hääpäivä menee ohi todella nopeasti ja siitä kannattaa nauttia ihan täysillä. Vaikka puolet menikin ihan ohi, oli se silti paras päivä ikinä enkä muuttaisi mitään. Hääryhmissä sanotaan myös ettei kaikki millään mene kuten on suunniteltu, mutta että kaikki menee silti hyvin. Minä en osaa nimetä ainoatakaan asiaa joka olisi mennyt suunnitelmien vastaisesti.

P1010024.JPGHäitä edeltävänä päivänä en jännittänyt juuri ollenkaan, mutta kun herätyskello soi lauantaina 5.15 olin ihan sekaisin jännityksestä. Unta oli takana hieman vajaa 4 tuntia, mutta tukijoukkoina minulla onneksi oli 4 ihanaa kaasoani ♥ Ilman heitä en olisi kyllä selvinnyt kirkkoon asti, sillä jännitys sai ihan oikeasti miettimään hetken onko tässä mitään järkeä.

P1010038.JPGMeillä alkoi tosiaan vihkiminen jo 12.00, joten aamu oli ihan oikeasti aikainen. Kampaajalla piti olla kuudelta, jonka jälkeen tulimme takaisin meille meikkaukseen. Kun kaasot saivat puettua minut, olikin jo aika lähteä kirkkoon. 

Kirkon pihalla vastaan juoksivat omat ihanat lapset juhlavaatteissa. Saimme suntiolta vielä viimehetken ohjeet ja kun kanttori aloitti soittamaan ”Concerning Hobbits” kappaletta, lähtivät lapset edellä kävelemään kirkkoon. Seuraavaksi menivät kaasot ja sitten oli minun vuoroni. Alttarille minut saattoi serkkuni, joka on aina ollut minulle kuin veli. Tässä kohtaa meinasin pyörtyä jännityksestä. Pääsin kuitenkin pystyssä perille ja tässä vaiheessa vielä tulevan aviomieheni viereen.

Alttarilla tärisimme jännityksestä yhdessä, mutta onneksi pappi oli rauhallinen ja hauskakin. Näytti meille jopa jossain kohtaa ohjeita käsimerkeillä. Pääsimme kohtaan jossa sanoimme ”tahdon” ja toimitus oli ohi nopeammin kun osasin edes kuvitella. Siirryimme tuoreen aviomieheni kanssa urkuparvelle odottamaan että kaikki vieraat pääsevät ulos ja heille jaetaan huiskut (jotka halusin siksi ettei saippuakuplat sotke kenenkään mekkoa). Oli aivan ihana tunne astua ulos kirkosta, kun odottamassa oli joukko meille rakkaita ihmisiä.

P1010069.JPGJatkoimme hääauton kyytiin ja valokuvaukseen. Kuvasimme muutamassa eri paikassa Heinola-Jaala välillä ja ainakin omasta mielestäni saimme todella hyviä kuvia. (Enkä nyt tarkoita näitä tämän postauksen kuvituksia, vaan teen sitten vielä jonkun päivä kuvina tyyppisen postauksen niistä valokuvaajan ottamista.) Samalla odotimme että kaikki vieraat ehtivät juhlapaikalle.

Saavuimme juhlapaikalle ennakkoon ilmoitettuna aikana ja suurin osa olikin sinne jo ehtinyt. Tässä vaiheessa ohjelmassa oli hääpaikan pihalla yhteiskuva, onnittelujono ja onnittelumaljat. Siirryimme sisälle tanssilavalle, johon oli keskitetty kaikki toiminta ruokailusta tanssiin ja lasten leikkeihin. Ruokailut ja kahvittelut sujuivat odotusten mukaan ja ihme kyllä, myöskin aikataulussa. Olimme varautuneet siihen että aikataulu venyy jopa paljonkin. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää ja itseäni harmitti kun ei kuuman päivän vuoksi oikein saanut syötyä, mutta onneksi kaikkea jäi yli sen verran että söin sitten myöhemmin.

P1010117.JPGKakun leikkaus oli jännää vaikka olimme sopineet ettei kumpikaan polkaise. Todellisuudessa polkaistiin molemmat ja hyvin samaan aikaankin vielä. Kakkuina meillä oli siskoni tekemät mansikkakakut ja appelsiini-suklaakakut. Itse ehdin maistaa vain suklaakakkua (joka oli muuten ihan taivaallista), mutta menekistä päätellen myös mansikkakakku oli menestys. Häissämme oli porukkaa noin 80 henkilöä ja kakkuja yhteensä 8 kappaletta, joista 1 suklaakakku jäi meille kotiin.

Kahvipöydän lisänä meillä oli herkkubuffet jossa oli tarjolla erilaisia sipsejä, karkkeja ja limppareita. Tämä olikin selvästi etenkin lasten mieleen ja näin häiden jälkeen kovasti minun mieleeni, kun herkkukaapista löytyy vielä vaikka ja kuinka mutustettavaa.

Kuulimme päivän aikana kaksi upeaa puhetta, joista hauskemman piti minun äitini ♥ ja koskettavan 6-vuotias tyttäreni ♥ ”Rakkaat äiti ja Henri, mä sanon tän teille kaikella rakkaudella…” Äitini puheesta olin tietoinen etukäteen, mutta jälkimmäinen oli aivan täysi yllätys. Esikoinen on kova tyttö esiintymään, mutta silti mitään tällaista en osannut odottaa. Jos puhe olisi ollut vielä vähänkin pidempi, olisin varmasti itkenyt meikkini poskille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHäätanssina meillä toimi Heikki Helan Tähtisilmä, joka on yhdestä meidän suosikki tv-sarjasta Karjalan kunnailla. Jo tanssin alussa selvisi ettei me osata tanssia. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan heiluimme siinä ihan omalla tyylillä ja omaan tahtiin. Hääleikkinä meillä toimi kenkäleikki, jossa näytimme joko omalla tai puolison kengällä vastauksen kysymyksiin tyyliä ”Kumpi määrää kaapin paikan?”

Ennen iltajuhlan alkua ja lasten lähtöaikaa soitimme vielä esikoiseni suosikkibiisejä Antti Tuiskulta ja Robinilta. Lapset saivat ottaa mukaansa karkkia ja limpparia lähtiessään ja me jatkoimme sitten aikuisten kesken alkoholilinjalla.

Vielä ennen hyvin vapaamuotoisen iltaohjelman alkua meillä oli perinteiset kimpun ja sukkanauhan heitot. Sukkanauhan sai kiinni alttarille minut saattanut serkkuni ja kimpun isosiskoni.

Vaikka juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet, niin kyllähän päivässä oli kuitenkin parasta saada tuo mies ihan virallisesti omaksi ♥ Eihän tämä paljon arkea muuta, mutta nyt on ainakin luvattu selvitä ihan kaikesta, tuli mitä tuli ♥

Juhlapaikka Jaalan Hartolan kylän PVY talo
Pitopalvelu Kusmiku
Valokuvaus Jonathan von Kraemer
Kampaus Emmye’s
Meikki Tmi Cherry Emilie

Entinen Lotta K on siis nykyään Lotta V. Olen yrittänyt vaihtaa sukunimen kaikkiin mihin olen keksinyt, mutta tämä taitaa olla pidempi prosessi mitä olin ensin ajatellut. Palataan häihin mm. hääaskartelujen ja kunnon valokuvien muodossa hieman myöhemmin!

Jos joku asia jäi mietityttämään, niin heitä ihmeessä kysymys kommenttiboksiin 🙂

Häästressiä

Minä. Ihminen joka stressaa ihan kaikesta aina, ilmoitti hääsuunnitteluiden alussa että minä en aio ottaa stressiä häistä. Koomisinta on, että minä olin ainoa joka uskoi tähän päätökseen. No, nyt stressaa. Meillä oli selkeät suunnitelmat ja selkeä budjetti, mutta nyt tuntuu olevan pelkkää stressiä. Koko ajan mietin mitä kaikkea puuttuu.

Joku synttäripostauksessa kysyikin miten kahden lapsen ”töissä” käyvä äiti ehtii järjestää häät. No ei kovin hyvin jos rehellisiä ollaan. Olen ihminen joka hamstraa itselleen tavaran sijasta tekemistä. Jos joku pyytää jonnekin tai tekemään jotain, harvoin vastaan kieltävästi. Yleensä järjestelen vähän aikataulua ja olen jo menossa. Toki on ihanaa mennä ja tehdä, mutta se on sitten aina pois jostain. Myöskin budjetti on lipsunut suuntaan ja toiseen kun samalla remontoimme kotia ja laitamme pihaa. Olisi ihanaa saada takapiha valmiiksi tänä kesänä, mutta se ei nyt taidakaan olla mahdollista.

Toisaalta taas tiedän säästäväni pitkän pennin siinä, että askartelemme kaikenlaista pientä rekvisiittaa itse. Olemme myös hankkineet kaikenlaista valmiiksi jo vuoden verran. Ja tällä hetkellä meiltä puuttuukin enää lähinnä pieniä viimeistelyjä ja viimehetken koristesuunnittelua. Hyvä niin, sillä häihin on parisen viikkoa aikaa.

Palatakseni vielä tuohon kysymykseen hääjärjestelyistä äitinä, minä en osaa kuvitellakaan millaista olisi ”vain” järjestää häitä. Ihan hauskaa on leikitellä ajatuksella että olisin kaksin H:n kanssa, kävisimme töissä ja loppu aika jäisi häiden järjestelylle. Ihan rentouttava ajatus, muttei se ole yhtään minua. Aina pitää olla sata rautaa tulessa että tunnen eläväni.

14days (1)Väliaikatiedot

H hetkeen on aikaa tällä hetkellä VAJAA kaksi viikkoa, sillä kahden viikon päästä todennäköisesti olemme bailaamassa maailmankaikkeuden parhaissa bileissä. Tällä hetkellä kaikki askartelut on vielä tekemättä, mutta about kaikki ostettavat hankittuna. Ensi viikolla luvassa on siis PAAALJON askartelua, häämeikki ja -kampaus, sekä toivottavasti paljon korvaamatonta kaasojen seuraa ♥

Vaikka välillä iskee pakokauhu koko kekkereiden suhteen, niin yritän kuitenkin muistaa ihanan ystäväni Suvin sanat ”tärkeintä koko päivässä on kuitenkin se että te menette naimsiin”. Niin totta ja kaikki muu onkin sitten vain ekstraa!

Onko ruudun sillä puolella paljon tänä kesänä vihittyjä/vihittäviä?

Polttarit

Keskiviikkona heräsin ihan normaalisti lasten kanssa joskus kymmenen aikaan. Syötiin aamupalaa ja vaihdettiin päivävaatteita. Puolenpäivän aikaan ovikello soi ja olin ihan että mitä ihmettä. Ovella seisoi kolme kaasoani, kaiuttimesta soi hääaiheista musiikkia ja tytöillä oli päässään tiarat. Tajusin heti mistä on kyse, mutta olin jotenkin ihan jumissa enkä oikein osannut reagoida mitenkään.

polttarit_kotoa.pngSain käteeni listan pakattavista asioista ja käskyn pukea kauneimmat prinsessavaatteeni ylle ja meikata. Laitoin itseni valmiiksi ja sain ylleni vielä helmet, hunnullisen tiaran ja ”bride to be” ruusukkeen. Sain kuulla että lapset lähtevät pian siskoni matkaan, joten pakkasin heillekin vaatteita ja muita tarvikkeita.

polttarit_sokkona_kaasot.pngLähdimme autolla pihasta tietämättäni minne olimme menossa. Huomasin että menemme Lahden suuntaan. Jotain sellaista olin ajatellutkin. Laitoimme auton parkkiin keskustaan, jossa silmäni sidottiin ja lähdimme kävelemään. Vielä tässä vaiheessa minulla ei ollut mitään ajatusta siitä mihin olimme menossa. Kuitenkin tietyöt paljastivat, että kävelimme vanhan linja-autoaseman ohi. Päädyimme pikku Vesijärvelle, jossa sain siteen silmiltäni ja minua odotti polttariseurue ihastuttavan runsaslukuisena.

polttarit_puisto_groupOhjelmassa oli piknik ja hyvin hulvaton kurkkujuoksu. Siinä kurkkuun laitetaan sukka, se asetetaan jalkojen väliin, juostaan tietty lenkki ja palataan takaisin antamaan kurkku seuraavalle jonossa. Voittajajoukkue on se jossa ensimmäisenä kaikki ovat juosseet kurkku jalkojen välissä määrätyn lenkin.

Samalla reissulla törmäsimme Sipe Santapukkiin ja Minna Kauppiin ja sain loistavia elämän ohjeita, vaikkei niiden kerääminen kuulunutkaan polttareideni ohjelmaan.

”Muistakaa sanoa asioita ääneen, koska kukaan ei ole ajatustenlukija.”

polttarit_dublin_drinkki.pngPuistosta lähdimme kohti keskustaa ja Dublinin kohdalla pysähdyimme. Mimmit vitsaili että juoksemme Fressille treenaamaan, mutta päädyimme kuitenkin sinne Dubliniin. Pääsin ensimmäistä kertaa ikinä baaritiskin taakse ja sain tehdä oman drinkin.

2 palaa limeä murskattuna
lasi täyteen jäitä
2cl vadelmavodkaa
2cl raparperilikööriä
vadelmalimsaa
spriteä

Tuli muuten ihan älyttömän hyvä, kannattaa kokeilla! Juotiin yhdet ja lähdettiin jatkamaan. Illan teema oli etten tiedä mistään mitään, joten en tiennyt mitään tästäkään. Kävelimme taas ja päädyimme Muevelle.

polttarit_mueve_reggaeton_tanssi_group.pngSiellä vaihdettiin jumppavermeet päälle ja lähdettiin täysillä reggaeton tunnille. Tunti oli aivan älyttömän hauska ja yllätin todella itseni sillä miten jaksoin sen tunnin vetää ihan täysillä ja tyylipuhtaasti pelleillen. Opettaja oli hyvä ja meillä oli ainakin omaan silmääni kaikilla kivaa.

polttarit_sensuroitu_katolla_group.pngpolttarit_pizza.pngTanssitunnin jälkeen lähdimme kaupan ja Alkon kautta saunalle. Saunakin sijaitsi ihan keskustassa, joten olimme koko ajan aivan kävelymatkan päässä seuraavasta kohteesta. Se helpottikin suurella porukalla kulkemista. Saunalla odotti kaksi suurempaa pitsaa mitä olen ikinä nähnyt ja toinen niistä oli oma suosikkini. Hykertelin ilosta koko illan kun huomasin miten paljon minua varten oli nähty vaivaa. Olin aivan sanaton!

polttarit_saunatila_kattokuva_group.pngSaunalla teimme polttaritaikoja, häädimme eksiä ja istuskelin koivunlehtien päällä. Meillä oli saunatilassa myös pikkutuhma ”Alias”, jossa selitettiin aikaa vastaan hieman hävyttömiä sanoja parille ja voittaja oli se pari, joka selitti omat sanansa kaikista nopeimmin. Sain myös ihan totaalisen yllätysnumeron, kun paikalle saapui strippari! Olin sanonut vitsillä kaasoille, että haluan sellaisen, mutten ikinä osannut silti kuvitella, että sellainen saapuisi paikalle. Olin aika shokissa koko ohjelmanumeron ajan, enkä nyt kuvia katsellessa yhtään ihmettele että hän kyseli monta kertaa olenko ihan kunnossa. Nämä kuvat jäävät kuitenkin ihan omaan albumiin!

polttarit_bileet_chicago_baari.pngSaunalta lähtiessä laittauduimme, yksi ystävä laittoi hiukseni kuntoon ja suuntasimme Lahden yöhön. Sain valita paikan, joten menimme Chicagoon! Keskiviikko oli polttaripäivänä ihan paras, sillä saimme toivoa suosikkibiisejämme ja tanssia pitkälle yöhön ihan omalla porukalla. Aamuyöllä jatkoimme matkaa kebabbilan kautta nukkumaan Forenomille.

Oli niin luksusta nukkua yö ilman keskeytyksiä pitkälle aamuun. Mihinkään ei ollut kiire, veimme kaasoja koteihinsa ja minut palautettiin kotiin. Kotimatkalla kävimme vielä syömässä. Aika meni ihan hirveän nopeasti, enkä olisi halunnut polttareiden loppuvan ollenkaan. Olin niiiiin onnellinen kaikista paikalle saapuneista ystävistä. Vieläkin olen ihan fiiliksissä näistä polttareista ja fiilistelen niitä varmasti tulevaisuudessakin vielä paljon! Kuvat on otettu polttariseurueen kameroilla ja puhelimilla.

Koko naimisiin meno konkretisoitui kunnolla polttareiden myötä ja kyllä täytyy myöntää että eräänlainen möykky putosi rinnasta, kun tilasin uudet käyntikortit uudella nimellä.

Hääjärjestelyt ovat jo onneksi hyvällä mallilla ja niistä kirjoitankin pian ihan oman postauksensa. NIIN siistiä mennä naimisiin tuon ihanan miehen kanssa ♥

Häätarvikkeita kotoa

OLYMPUS DIGITAL CAMERATänään sain vihdoin ahaa elämyksen, kun tehtävälistallani oli jo pidemmän aikaa lukenut ”herkkubuffetkyltti”. Meillä oli eteisessä liitutaulu, jossa luki kaunokirjaimin ”tervetuloa”. Pyyhin tervetulotoivotuksen märällä rätillä ja taikasienellä odottamaan uutta tekstiä.

Minua henkilökohtaisesti häiritsee ihan hirveästi, jos kirjoittamani teksti menee vinoon tai jos osa kirjaimista on leveämpiä kuin toiset. Niinpä päädyin vähän kikkailemaan ja sain tekstin kirjoitettua tasaisesti. Vieläkin paremmin olisi voinut asetella, jos olisi ollut millin tarkkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä varten tarvitset:
– liitutaulu
– liitu tai liitutaulutussi
– ohutta teippiä
– paperi ja kynä

Ensin tosiaan kirjoitin paperille tekstin, josta pystyin lunttaamaan kirjaimet (ovat nimittäin todella ärsyttäviä pyyhkiä liitutaululta, kun ne on tehty liitutaulutussilla). Tämä oli helppo toteuttaa, sillä sanat olivat saman mittaiset. Jaoin teipillä taulun lokeroihin ja sitten aloitin vasemmasta reunasta tehden ensin ylemmän ja sitten alemman kirjaimen, edeten oikealle samassa järjestyksessä.

Mielestäni tästä tuli tosi kiva ja meidän häiden näköinen. Enempää en vielä raaski paljastaa ja tämä onkin yksi syy sille miksi häistä ei ole kauheasti ollut blogissa juttua. Jatkossa koitan olla hieman aktiivisempi kirjoittaja ja antaa häistä tällaisia pieniä maistiaisia.

Koitamme hyödyntää häissä mahdollisimman paljon kaikkea jo kotoa löytyvää, hyvänä esimerkkinä nyt tämä liitutaulu ja herkkubuffetin astiat. Koitan myös katsella hankittavia juttuja sillä silmällä, että niistä edes jotain päätyisi meille jatkokäyttöön. En pidä tästä häiden kertakäyttöisyydestä, joten sitä yritämme parhaamme mukaan välttää.

100 päivää paniikkia

Tasan 100 päivää häihin, saako nyt panikoida? Olen ottanut yllättävän tyynesti viime kuukaudet, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa hiki virrata. Siis onko ne nyt oikeasti tulossa? Ja vielä ihan kohta. Viime keväänä kun hääsuunnitelmat pistettiin jäihin, ajattelin jotenkin että siihen hetkeen on vielä ikuisuus. Nyt tuntuu siltä että aikaa on pari viikkoa ja kaikki tekemättä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoittelin hääjutuista viimeksi 40 päivää sitten täällä. Sen jälkeen on onneksi hoidettuna jo useampikin homma. Viimeksi valmiiksi varattuina oli kirkko, hääpaikka, pitopalvelu, valokuvaaja ja kampaaja. Vieraslista oli jotakuinkin valmis, polttarilistat annettu kaasoille ja bestmaneille, sekä häämarssi oli valittu. Nyt listan jatkoksi voi laittaa että kaasojen mekot on hankittu, vieraslista saatu valmiiksi, kutsut tilattu ja jo lähetettykin, hääkarkit tilattu, kattaukseen on hankittuna servettejä ja iltapalakerttiksiä. Minun ja tytön vaatteet on hankittuina.

Konkreettisimpia puutteita on esteettömyystodistus, meikkaaja, hääauto, sormus, sulhasen ja kuopuksen vaatetus, sekä juomat. Myös hääkakku, askarreltavat härpäkkeet (opastekyltit, istumapaikat, ohjelmalehtiset), soittolistat ja hääkimppu on hankkimatta. Yritän olla optimistinen ja ajatella että kaikki järjestyy, mutta on tässä hitsi vieköön hommaa! P3280153.JPG

Otan nyt hoitaakseni nämä jäljellä olevat asiat vielä tässä ennen seuraavaa postausta. Saa nähdä kuinka paljon uusia kohtia tulee häiden to do listalle, koska jo nyt tuntuu että kun saan edellisiä hoidettua, niin lista kasvaa loppupäästä ainakin tuplasti joka kerta.

TÄNÄÄN aion mennä sovittelemaan SORMUKSIA!

Kohtalotovereita?

Palataan hääjuttuihin sitten taas hieman lähempänä. Saa myös toivoa mistä hääjutuista haluaisit lisäinfoa? Häiden jälkeen tulossa kattava kuva- ja tietopläjäys meidän häistä ♥

140 päivää häihin

Pari viikkoa sitten palaveerattiin kaasojeni kanssa häihin liittyen. Ensimmäistä kertaa olimme koolla kaikki 5 (minä ja 4 kaasoani) samaan aikaan. Itselläni ainakin oli ihan huippuhauskaa ja saimme hyvin käytyä läpi hääpäivää ja siihen liittyviä suunnitelmia. Ihan hirveästi ei konkreettisesti saatu juttuja paperille, koska käytimme valtaosan ajasta mm. singstarin parissa, sekä ihan vaan kuulumisia vaihdellen. NIIN piristävää viettää aikaa tyttökavereiden kanssa, se on nykyään todella harvinaista.

Millaisia hommia te olette antaneet kaasoillenne? Minä olen niin suunnitteleva ja tekevä ihminen, että hommien delegoiminen on todella vaikeaa, koska ”voinhan minäkin”. Ilmeisesti hääpäivänä en voi kuitenkaan tehdä itse ihan kaikkea ja nämä upeat naiset ovat lupautuneet tukemaan minua tässä ♥

häätTuntuu hurjalta ajatella että jäljellä on alle puoli vuotta, tarkalleen ottaen 140 päivää. Valmiiksi varattuina on kirkko, hääpaikka, pitopalvelu, valokuvaaja ja kampaaja. Vieraslista on ainakin jotakuinkin valmis, polttarilistat annettu kaasoille ja bestmaneille, sekä häämarssi valittu. Joko saa vähän panikoida?

Vielä puuttuu esimerkiksi meikkaaja, hääauto, kaasojen mekot, SORMUS, sulhasen ja lasten vaatetus, koristeita, juomasuunnittelu, kutsut (hups) – aloitin näitä jo, mutten ole vielä päättänyt tulostanko ne itse vai painatanko jossain. Kuten listasta näkee, paljon on vielä tehtävää.

häätOlen haaveillut häistä koko ikäni ja nyt kun ne ovat vihdoin tulossa, näen painajaisia siitä mikä kaikki voi mennä pieleen ja hereillä ollessa panikoin siitä mitä kaikkea olen unohtanut tai mihin en ole osannut varautua. Joinain päivinä haluaisin heittää hääsuunnitelmat kankkulan kaivoon ja karata naimisiin. Tiedän kuitenkin että se kaduttaisi jossain vaiheessa, joten tehdään nyt kerralla kunnolla. Alan kuitenkin pikkuhiljaa innostua koko ajan vaan enemmän, eikä tämä ole mitään pahaa paniikkia, vaan enemmänkin jännittynyttä odottamista.

Maaliskuun tavoitteena on saada ne kutsut teetettyä ja lähetettyä, kaasojen mekot hankittua, sekä sormus valittua.

Nyt saa linkittää niitä hääpostauksia!
Kaikki vinkit kehiin, niin saadaan nämä kekkerit yhdessä onnistumaan ♥
Yritän päivittää tänne blogin puolelle näitä hääjuttuja sitä mukaa,

kun saamme suunniteltua/päätettyä.