Äidiksi kasvamisesta

Havahduin synttärikommentteja lukiessa tähän blogin nimiasiaan. Joku toivoi juttua kasvatuksesta. Hikikarpalot nousivat otsalle. En minä osaa kasvattaa. Tai en ainakaan sillä tavalla että siitä saisi kukaan mitään inspiraatiota omaan kasvatusprosessiinsa. Meillä ei syödä sokerittomia, rasvattomia, suolattomia ja kaikettomia ruokia, vaan ihan tavallisia ja myös herkutellaan. Minulla ei ole siis antaa vinkkejä siihen, mitkä olisi terveellisiä välipaloja tai vastaavaa. Koen sen olevan lastenkasvatusopasmateriaalia.

Blogin nimen keksin silloin kun aloin odottaa esikoista ja itse mielsin sen niin, että se on kuvaus äidiksi kasvamisesta, eikä äidin kirjoittama lastenkasvatusopas. Teininä suosikki tv-sarjani oli nelosen esittämä Teinitytön kasvatusopas, se oli varmasti yksi nimen innoittaja. Alunperin blogi oli kuin päiväkirja, johon hehkutin odotusta, ensimmäisen kodin laittoa, vauvanvaatehankintoja, kauneudenhoitojuttuja, sisustusta, ym. lifestyleä. Jossain vaiheessa koin tarpeelliseksi deletoida kaiken tuon ja aloittaa puhtaalta pöydältä, tällöin vaihdoin myös blogin nimeä. Haaveilen kaikesta kuvasi enemmän sitä mistä tahdoin kirjoittaa eli haaveilusta ja kaikesta. Kuitenkaan nimi ei istunut, enkä kokenut sitä omakseni. Siispä samalla kun vaihdoin blogialustaa, palasi myös tuttu ja turvallinen Äidin kasvatusopas.

156579_4162719951003_1471385907_n.jpgEn usko että äidiksi kasvaminen loppuu koskaan. Kohta 6 vuotta sitten kun minusta tuli ensimmäisen kerran äiti, olin 20-vuotias. Alussa opeteltiin vaihtamaan vaippaa, syöttämään oikeaan aikaan, tutustuttiin vauvan luonteeseen ja tarpeisiin. Nykyään samaisen pienen rääpäleen kanssa opetellaan lukemaan, ajamaan ilman apupyöriä, jännitetään yhdessä eskarin alkua ja totutellaan pikkuhiljaa elämään. Samalla kun kasvatan 6-vuotiasta, alan muistaa tiettyjä asioita siltä ajalta kun olin itse saman ikäinen. Voi miten ylpeä olin isosiskosta, kun hän oppi viime kesänä sitomaan kengännauhat rusetille. Itse olin oppinut vain hieman ennen koulun aloitusta.

Isosisko osaa myös hieman lukea ja kirjoittaa, sekä laskea helppoja laskuja (2+2=4 tyyppisiä). Hän osaa tiskata, pyyhkiä pölyjä, imuroida, vieda roskia, ym. En osaa edes luetella missä kaikessa hän auttaa kotona. Joka päivä kuulen kysymyksen ”onko mulle kotitöitä?”. Hän on mielettömän kaunis, ihana ja ainutlaatuinen ♥

PC220050-001.JPGPikkuveljen odotus ja syntymä oli jo helpompi omaksua, sillä olin ne jo kerran kokenut. Synnytyksen jälkeen sairaalassa hoidettu infektio oli toki aivan uusi tilanne, eikä siihen osannut eikä edes voinut varautua. Oma reaktio vauvan sairaalaan jättämiseen oli yllättävä. En olisi voinut kuvitellakaan miten kamalaa on lähteä ja jättää vauva osaavan henkilökunnan valvovan silmän alle. Tästä ei voi kuin kiittää ihania Päijät-Hämeen keskussairaalan työntekijöitä jotka suuntasivat ajatukseni imetyksen opetteluun ja onnistumiseen. Olin toivonut apua imetykseen jo ennen synnytystä ja sain kotiin mukaan sähkökäyttöisen rintapumpun, joka oli avain meidän imetyksen onnistumiseen, kun vauva jäi osastolle ja minä menin itkien kotiin.

Kun vihdoin saimme pikkuveljen kotiin, oli hän jotenkin minun suojeluksessani koko ajan. Esikoinen oli jo pienestä pitäen paljon yökylässä isovanhemmilla, pikkumiestä en tohtinut antaa. Menettämisen pelko oli ihan hirveän suuri. Vaikka minikin on jo reipas 2,5 vuotias, on hänen antaminen yökylään edelleen jotenkin vähän vaikeaa. En tosin tiedä johtuuko tämä vaikeasta alkutaipaleesta vai siitä että hän on nuorempana lapsena aina meidän vauva.

Pikkuvelikin on oppinut ihan hirveästi. Hän ei juurikaan puhu, mutta osaa silti kertoa todella hyvin mitä haluaa tai mitä asiaa hänellä on. Äänteitä harjoitellaan kovasti, joten uskoisin puheen alkavan pian. Hän on myös taitava temppuilija, jekuttaja ja älyttömän kova touhuamaan kaikenlaista. Meidän oma pieni rakas viipottaja ♥

P1010006.JPGNämä pienet ihmeet tekivät minusta äidin. Eilen sain juhlia jo kuudetta äitienpäivää (kyllä, koen että olin äiti jo viimeisillä esikoisen odotusviikoilla). Minulla on myös ollut suuri ilo ja kunnia hoitaa lapsia kotona reilu 2,5 vuotta. Lapset eivät mene hoitoon ainakaan vielä ennen syksyä. Työkuvioni ovat täysin auki, joten näillä mennään. Kotona ololla on kuitenkin oma kääntöpuolensa. Eilisen äitienpäivän vietin pyynnöstäni yksin. Kuulostaa pahalta, mutta kaipasin todella arjelle vastapainoa ja äidin omaa aikaa. Mitä sitten tein koko päivän yksin kotona?

Minä siivosin. Olisin voinut tehdä ihan mitä vaan, mutta minä hinkkasin kodin lattiasta kattoon pesten esim. ikkunat ensimmäistä kertaa ikkunaremontin jälkeen. Nautin siivouksesta ja sitten myös siististä kodista. Rakastan sitä tunnetta kun tavarat ovat paikoillaan ja on puhdasta. Tietenkään lapsiperheessä ei voi aina olla niin siistiä, mutta pyrimme siihen että lelut siivotaan paikoilleen illalla ja keittiön tasot siivotaan ja pyyhitään. Uusi päivä on ihana aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.

Toivottavasti teilläkin oli ihana äitienpäivä,
joko omien lasten tai sitten oman äidin kanssa ♥

Ihana elämäni 5×3

Suuret kiitokset positiivisuushaasteesta Nyt heti -blogin Maria! Tämä on hyvä tapa jatkaa postaamista tauon jälkeen. Paljon ihania juttuja on tapahtunut ja siksi en olekaan ehtinyt tänne asti kirjoittelemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa päivissäni
Rakastan sitä, ettei meillä ole kiireisiä aamuja juuri koskaan. Saamme herätä lasten kanssa silloin kun siltä tuntuu ja tehdä oikeastaan sitä mitä haluamme.

Saan säännöllisesti omaa aikaa ihan yksikseni, kun ajelen illaksi kutsuille. Kutsureissuista saan paljon virtaa seuraavaan päivään, joten tällä hetkellä se on se minun oma juttuni.

Saan askarrella ihan joka päivä, milloin lasten kanssa, milloin kodin parissa. Joka päivä tulee tehtyä jotain käsillä. Askartelen joko kalenteria, kortteja, jotain häihin liittyvää tai sitten tapetoin, maalaan tai siivoilen/järkkäilen kotia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa minussa
Olen oivaltanut etten voi miellyttää kaikkia ja elänkin koko ajan onnellisempaa elämää juuri tämän takia. Minä joko kelpaan tällaisena tai sitten en. En voi muuttua muiden ihmisten mieltymysten mukaan. 

Saan paljon aikaan ja nautin siitä. Mitä pidempi to do lista on aamulla, sitä parempi mieli on illalla, kun yliviivattuja kohtia löytyy paljon. Toisaalta tämäkään ei ole pelkästään positiivinen asia, sillä vaadin itseltäni paljon. Teen joko täysillä tai en tee ollenkaan, välimuotoja ei ole.

Autan mielelläni muita ihmisiä. Muistan yhdenkin kerran kun lainasin meidän autoa lähes vieraalle ihmiselle kun hänellä oli tarve. Myös about kaikki vauvakamat ovat olleet lainassa jollakin. Muiden ilo tuottaa iloa minullekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa elämässäni
Mahdollisuus kasvattaa lapset kotona.

Joustavat työajat lähes täysin omien mieltymysteni mukaan.

Ihana oma koti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa tänä vuonna
Häät ♥
Esikoinen eskariin
Cheekin jäähyväiskeikka (tosin lopettamisessa ei ole mitään hyvää)

aidinkasvatusopas3 hyvää asiaa blogissani
Vaikka postaustahti on joskus suorastaan surkea, te olette pysyneet hienosti matkassa ♥ Parasta siis taitaa olla että joku lukee näitä juttuja.

Tyyli on pysynyt hyvin minunlaisena. En kirjoita ”täytepostauksia”, vaan olen tyytyväinen jokaiseen postaukseeni. Kirjoitan kun minulla on oikeasti asiaa (paitsi nyt tämä postaus, haha)

Pidän kovasti blogini ulkoasusta. Mielestäni se on selkeä ja tykkään kovasti kuvista.

 

Haasteen saa vastaanottaa kuka vain haluaa, joten tällä kertaa haastan SINUT.
Ensin ajattelin tämän olevan ihan huuhaata, kunnes huomasin pohtineeni näitä kohtia päivän ja etsineeni sopivaa kuvaa itsestäni. Tajusin, että harvoja kameralla otettuja ei sovituskuvia olen ottanut viimeksi 2016. Lisään siis listalle kameraselfiet!

Oot mun trampoliini

Kun mä oon juonu liikaa eikä ole enää hauskaa, kaadat vettä mun lasiini ja sanot että se on viinii. Kun elämä on vähän rankkaa viet mut jäätelölle rantaan, kun putoon asfalttiin ni, sä oot mun trampoliini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHän on se ihminen jolle voin kertoa aina kaiken. Hänelle luottaisin milloin tahansa omat lapseni. Tiedän ettei hän tuomitse, mutta tarvittaessa sanoo kyllä että olen ihan saamarin tyhmä. Hän on myös ainut ihminen jolta hyväksyn sellaisen puheen, koska jos hän niin sanoo, pitää se todellakin paikkansa.

Meillä on välimatkaa tällä hetkellä about 840km, joka tekee autolla melkein 10 tuntia ilman pysähdyksiä. Silti tuntuu edelleen että hän on se kaikista parhain ystäväni ja voin edelleen kertoa hänelle kaiken. Ainoasta isosiskostani minulla on vain hyviä muistoja, joten tiedän että hän on aina saatavilla kun häntä tarvitsen ♥ Heta ♥

Eikä tämä ihminen ole tärkein vain minulle, vaan lapsetkin odottaa aina ihan enstekspaljon koska Heta-täti tulee ♥ ”Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut.” Okei ehkä vähän mielipuolinen ajatus.

Kuka on juuri sinulle se tärkein?

2018 – menestyksen vuosi

Eilen postasin meidän vuodesta 2017, pääset lukemaan sen täältä. Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet tähän vuoteen ja alkaa haaveilemaan siitä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Olen jo valmiiksi ihan innoissani, sen verran huikeita suunnitelmia meillä on!

2018.jpgEnsinnäkin aivan ihanaa alkanutta vuotta kaikille ♥

Tänä vuonna aion…

  • viettää enemmän aikaa lasten kanssa
  • mennä naimisiin
  • jatkaa unelmaduuniani Noshin parissa
  • kokea Cheekin jäähyväiskeikan
  • ja tietysti käydä katsomassa Veljeni Vartija -elokuvan
  • matkustaa
  • viimeistellä kotia
  • sanoa useammin kyllä
  • korjata päivärytmini
  • jatkaa haaveilua, mutta elää silti tässä hetkessä ja nauttia tästä elämästä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, koska olen yhtä hyvä lopettamaan kuin aloittamaan sellaiset. Nyt kuitenkin jotta voitte käyttää tätä törkeästi minua vastaan, lupaan YRITTÄÄ…

  • vähentää herkuttelua yhteen kertaan viikossa
  • lisätä liikuntaa jotain 200% nykyiseen verrattuna
  • viettää kerran viikossa äiti-tytäraikaa ihan kahdestaan
  • unohtaa negatiivisen ja keskittyä positiiviseen
  • koitan myös aktivoitua blogin suhteen, ideoita on mutta kunnon päivärytmiä ei

 

Näillä eväillä uuteen vuoteen ♥

Meidän menoa voit seurata facebookissa – Äidin kasvatusopas

ja Instagramissa – lotankasvatusopas

Hyväntekeväisyys

Olen jo useana vuonna osallistunut Joulupuu-keräykseen ja niin myös tänä vuonna. Kävin reilu viikko ennen Heinolan keräyksen päättymistä hakemassa kaksi toivetta, kun meillä on kaksi lastakin. Tykkään hirveästi ostaa lahjoja ja keräyksen kautta lahjat menevät ihan oikeasti niitä toivoneille lapsille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAValitsin kahdeksanvuotiaan pojan vaatelahjakorttitoiveen ja seitsemänvuotiaan pojan parkkitalotoiveen. Ajattelin ensin että nämä on semmoiset helpot, sen kun ostan lahjat ja vien takaisin kauppaan. No ei. Tajusin vasta kortin otettuani ettei Heinolassa ole vaatekauppaa ja näin ollen lahjakortin osto paikalliseen liikkeeseen on mahdotonta. Kävin sitten Lahdessa ja valitsin lahjakortin ketjuliikkeeseen jota muuten boikotoin, mutta arvelin että sieltä löytyy 8-vuotiaalle mieleisiä vaatteita mahdollisimman paljon 50€ lahjakortilla. Mikäli poika ei pääse Lahteen asti shoppailemaan, voi hän tilata netistä lahjakortillaan.

Toinenkaan paketti ei ollut helpointa hankkia, sillä reippaana tilasin sen eräästä verkkokaupasta ja oletin sen olevan muutaman päivän päästä perillä. Sain kyseisen parkkitalon käsiini kuitenkin vasta perjantai-iltana, kun keräysaika loppuisi lauantaina. Helpommalla olisin tietysti päässyt jos olisin Lahtireissulla ostanut myös parkkitalon, mutta jotenkin en muistanut koko hommaa.

Onneksi kaikki sujui lopulta hyvin ja kävin viemässä molemmat lahjat perjantai-iltana keskustan K-kauppaan, jossa joulupuukeräyksen kuusi sijaitsi.

Osallistuitko sinä tänä vuonna hyväntekeväisyyteen
tai saitko kenties itse apua jouluksi?

 

Itsenäisyyspäivän koruarvonnan voitti seuraava kommentti ♥ Korut lähtivät tänään postin matkaan, kiitos vielä kaikille osallistuneille ja ihanaa joulun odotusta ♥
Suomi 100 + arvonta – Äidin kasvatusopas - Google Chrome 10.12.2017 22.33.41.bmp.jpg

Tuottaako tämä minulle iloa?

Joku aika sitten piilotin vanhan blogini, sillä se tuntui liian henkilökohtaiselta kuvaukselta meidän elämästä ja jotenkin tylsältä luettavalta. Tuntui siltä että siitä ei saa kukaan mitään irti. Kaipasin uutta freshiä starttia ja tässä se nyt on. Kokonaan uusi osoite ja ulkoasu, sekä muutoksia niin sisällössä, kuin tyylissäkin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen jo pidemmän aikaa KonMarittanut elämästäni tavaroiden lisäksi myös asioita ja ihmisiä. Jos jokin ei tuota iloa, miksi kantaa sellaista mukana? Helpointa näistä on luopua tavaroista. Ensin koriste-esineet jotka eivät koskaan pääse esille ja sitten tavarat jotka eivät vain tunnu löytävän paikkaa kotoa vaikka mitä tekisi. Kappalemääräisesti meidän kodista on myyty, lahjoitettu, lainattu ja heitetty menemään satamäärin ylimääräistä tavaraa. Suurta iloa onkin tuottanut tavaroiden pistäminen kiertoon. Silti koko ajan kerään myös kirppiskassia, joka täyttyy pikkuhiljaa lasten pieniksi jääneistä vaatteista.

Viime vuoden tammikuussa päätin että nyt alan ihan tosissani kiinnittää huomiota siihen mitä hankin. Aloitin ostolakolla, joka kesti 3 kuukautta ja joka oli hyvin silmiä avaava kokemus. En ihan oikeasti tarvitse juuri mitään uutta, eivätkä tarvitse lapsetkaan. Samalla oli hyvä aika miettiä ostosten eettisyyttä ja ekologisuutta. Ostamme mahdollisimman paljon suomalaista ja pitkä ikäistä. En ole tämän reilun vuoden aikana eräästä suuresta ketjuliikkeestä mitään, vaikka ennen sinne oli oikein tili. Tuntuu hyvältä tietää mistä vaatteet ovat peräisin. Tähän poikkeuksena kirppiksiltä löydetyt vaatteet, joiden alkuperää en samalla tavalla mieti, sillä ekologista on ostaa jotain mikä on ollut jo toisella käytössä ja näin ollen pääsee kiertoon tullessaan käyttöön meille.

Vaikeampaa on luopua asioista. Olemme laittaneet myyntiin asuntomme, tarkoituksena muuttaa omakotitaloon ja saada pysyvämpi osoite ennen esikoisen koulun aloitusta. Löysimme yhden, joka oli meille ihan täydellinen. Tai niin ainakin luulin, kunnes talo myytiin meidän nenän edestä. Hetkellisesti pettymys oli aivan valtavan suuri ja tuntui ettei mikään talo voisi enää tuntua kodilta, ei samalla tavalla. Kuitenkin kuten siskoni oli minulle monesti sanonut ”jos te ette jostai syystä saa sitä taloa, jotain parempaa on tulossa”. Emme ole löytäneet vielä tilalle mitään potentiaalista, mutta eiköhän se ajan kanssa kävele vastaan. Haluaisin vaan niin kovasti päästä jo muuttamaan ja laittamaan lapsille huoneet kivoiksi (jolloin myös pikku M saisi oman huoneen).

Kaikista vaikeinta on luopua ihmisistä. Valitettavasti se vain on fakta, että on ihmisiä jotka kannattelevat ja jopa nostavat muita ihmisiä positiivisuudellaan ja sitten on ihmisiä, jotka näkevät asiat ihan omalla tavallaan ja painavat sinua pohjalle negatiivisuudellaan. On ihmisiä jotka haluavat nähdä kaikessa hyvää ja on ihmisiä jotka haluavat nähdä kaikessa jotain negatiivista. Samainen fiksu siskoni sanoi, että ”positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta”.

Itse olen mielestäni liian negatiivinen, mutta työstän tätä. Haluan nähdä kaikessa jotain positiivista ja haluan oppia olemaan juuri se ihminen, joka iloitsee muiden onnistumisista ja kannattelee niitä jotka sitä tarvitsevat. Haluan olla hyvä ystävä.

Myös blogin suhteen kaipasin uuden alun ja sellaisen sitten toteutinkin. Koska kirjoittaminen tuottaa minulle suurta iloa, aion jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Pahoittelen jo valmiiksi, että tämä ei ole ihan maailman helpointa. Olen kirjoittanut kuusi vuotta bloggerissa ja nyt täysin uudella alustalla minulla on hieman synnytysvaikeuksia.

Meillä oli myös haave mennä tänä kesänä naimisiin. Hääpäiväksi oli päätetty 8.7.2017 ja suunnitelmat olivat jo pitkällä. Kirkko, pappi, hääpaikka ja pitopalvelu oli varattu, alustavasti vieraille ajankohdasta kerrottu, kaasot ja bestmanit valittu, sekä mekko ostettu. Kuitenkin erinäisten asioiden vuoksi lähestyvä hääpäivä alkoi tuottaa enemmän ahdistusta kuin iloa, joten päädyimme yksissä tuumin siirtämään päivää tulevaisuuteen. Uutta päivää en halua vielä julkaista, en ennen kuin se on oikeasti varmaa. Tämä päätös onkin tuottanut iloa enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Sen verran haluan tarkentaa, ettei kyse ole epäröinnistä tai siitä että olisimme eroamassa. Häät kyllä pidetään, mutta tulevaisuudessa.

Viimeaikoina elämä on alkanut tuntua todella hyvältä! ♥

Uusia alkuja

kevätkukkia blogiin.jpgKevät merkitsee minulle aina uutta alkua. Uutta mahdollisuutta olla ihan erilainen ja tehdä vuodesta upea. Tämän blogin onkin tarkoitus olla kaikella tapaa parempi kuin edellinen ja tästä vuodesta on tarkoitus tulla kaikista paras tähän astitista.

Olen päättänyt olla erilainen, parempi minä. Aion tulla toimeen kaikkien kanssa, yrittää parhaani ystävänä, sisaruksena, äitinä, tulevana vaimona ja bloggaajana. Aion myös panostaa siihen että teen itse ja teemme perheenä enemmän asioita jotka tekevät meidät onnelliseksi. Emme siis keskity siihen mikä on pielessä, vaan siihen mikä on hyvin. Emme murehdi tulevaa, vaan otamme vastaan sen mitä tulee.

kevätpuro blogiin.jpgTällä uudistetulla blogillani minulla oli ilo ja kunnia liittyä blogisiskoihin, upeiden bloggaajien vertaistukiryhmään. Olen todella innoissani mahdollisuudesta saada konkareilta vinkkejä ja kehittyä itse bloggaajana.

Aion kirjoittaa tässä uudessa freshissä blogissani hyvin samoista aiheista kuin ennenkin, bloggerissa kirjoittaessani. Lähinnä uudistus koskee siis blogin ulkoasua ja verkko-osoitetta. Tarkoituksena on myös hieman rajata lasten näkyvyyttä blogissa ja keskittyä enemmän minuun äitinä ja ihmisenä. Äitiys on kuitenkin yksi pääteemoista ja koen kirjoittavani edelleen perheblogia. Tulen varmasti siirtämään joitan postauksia vanhasta blogista tänne suoraan tai lähes suoraan, joten jos olet lukenut blogiani jo aiemmin, samaa sisältöä saattaa olla tulossa.

Jos kiinnostaa, jää ihmeessä seuraamaan!
Facebook: Äidin kasvatusopas
Instagram: @lottakilpinen