Tuottaako tämä minulle iloa?

Joku aika sitten piilotin vanhan blogini, sillä se tuntui liian henkilökohtaiselta kuvaukselta meidän elämästä ja jotenkin tylsältä luettavalta. Tuntui siltä että siitä ei saa kukaan mitään irti. Kaipasin uutta freshiä starttia ja tässä se nyt on. Kokonaan uusi osoite ja ulkoasu, sekä muutoksia niin sisällössä, kuin tyylissäkin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen jo pidemmän aikaa KonMarittanut elämästäni tavaroiden lisäksi myös asioita ja ihmisiä. Jos jokin ei tuota iloa, miksi kantaa sellaista mukana? Helpointa näistä on luopua tavaroista. Ensin koriste-esineet jotka eivät koskaan pääse esille ja sitten tavarat jotka eivät vain tunnu löytävän paikkaa kotoa vaikka mitä tekisi. Kappalemääräisesti meidän kodista on myyty, lahjoitettu, lainattu ja heitetty menemään satamäärin ylimääräistä tavaraa. Suurta iloa onkin tuottanut tavaroiden pistäminen kiertoon. Silti koko ajan kerään myös kirppiskassia, joka täyttyy pikkuhiljaa lasten pieniksi jääneistä vaatteista.

Viime vuoden tammikuussa päätin että nyt alan ihan tosissani kiinnittää huomiota siihen mitä hankin. Aloitin ostolakolla, joka kesti 3 kuukautta ja joka oli hyvin silmiä avaava kokemus. En ihan oikeasti tarvitse juuri mitään uutta, eivätkä tarvitse lapsetkaan. Samalla oli hyvä aika miettiä ostosten eettisyyttä ja ekologisuutta. Ostamme mahdollisimman paljon suomalaista ja pitkä ikäistä. En ole tämän reilun vuoden aikana eräästä suuresta ketjuliikkeestä mitään, vaikka ennen sinne oli oikein tili. Tuntuu hyvältä tietää mistä vaatteet ovat peräisin. Tähän poikkeuksena kirppiksiltä löydetyt vaatteet, joiden alkuperää en samalla tavalla mieti, sillä ekologista on ostaa jotain mikä on ollut jo toisella käytössä ja näin ollen pääsee kiertoon tullessaan käyttöön meille.

Vaikeampaa on luopua asioista. Olemme laittaneet myyntiin asuntomme, tarkoituksena muuttaa omakotitaloon ja saada pysyvämpi osoite ennen esikoisen koulun aloitusta. Löysimme yhden, joka oli meille ihan täydellinen. Tai niin ainakin luulin, kunnes talo myytiin meidän nenän edestä. Hetkellisesti pettymys oli aivan valtavan suuri ja tuntui ettei mikään talo voisi enää tuntua kodilta, ei samalla tavalla. Kuitenkin kuten siskoni oli minulle monesti sanonut ”jos te ette jostai syystä saa sitä taloa, jotain parempaa on tulossa”. Emme ole löytäneet vielä tilalle mitään potentiaalista, mutta eiköhän se ajan kanssa kävele vastaan. Haluaisin vaan niin kovasti päästä jo muuttamaan ja laittamaan lapsille huoneet kivoiksi (jolloin myös pikku M saisi oman huoneen).

Kaikista vaikeinta on luopua ihmisistä. Valitettavasti se vain on fakta, että on ihmisiä jotka kannattelevat ja jopa nostavat muita ihmisiä positiivisuudellaan ja sitten on ihmisiä, jotka näkevät asiat ihan omalla tavallaan ja painavat sinua pohjalle negatiivisuudellaan. On ihmisiä jotka haluavat nähdä kaikessa hyvää ja on ihmisiä jotka haluavat nähdä kaikessa jotain negatiivista. Samainen fiksu siskoni sanoi, että ”positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta”.

Itse olen mielestäni liian negatiivinen, mutta työstän tätä. Haluan nähdä kaikessa jotain positiivista ja haluan oppia olemaan juuri se ihminen, joka iloitsee muiden onnistumisista ja kannattelee niitä jotka sitä tarvitsevat. Haluan olla hyvä ystävä.

Myös blogin suhteen kaipasin uuden alun ja sellaisen sitten toteutinkin. Koska kirjoittaminen tuottaa minulle suurta iloa, aion jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Pahoittelen jo valmiiksi, että tämä ei ole ihan maailman helpointa. Olen kirjoittanut kuusi vuotta bloggerissa ja nyt täysin uudella alustalla minulla on hieman synnytysvaikeuksia.

Meillä oli myös haave mennä tänä kesänä naimisiin. Hääpäiväksi oli päätetty 8.7.2017 ja suunnitelmat olivat jo pitkällä. Kirkko, pappi, hääpaikka ja pitopalvelu oli varattu, alustavasti vieraille ajankohdasta kerrottu, kaasot ja bestmanit valittu, sekä mekko ostettu. Kuitenkin erinäisten asioiden vuoksi lähestyvä hääpäivä alkoi tuottaa enemmän ahdistusta kuin iloa, joten päädyimme yksissä tuumin siirtämään päivää tulevaisuuteen. Uutta päivää en halua vielä julkaista, en ennen kuin se on oikeasti varmaa. Tämä päätös onkin tuottanut iloa enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Sen verran haluan tarkentaa, ettei kyse ole epäröinnistä tai siitä että olisimme eroamassa. Häät kyllä pidetään, mutta tulevaisuudessa.

Viimeaikoina elämä on alkanut tuntua todella hyvältä! ♥

Uusia alkuja

kevätkukkia blogiin.jpgKevät merkitsee minulle aina uutta alkua. Uutta mahdollisuutta olla ihan erilainen ja tehdä vuodesta upea. Tämän blogin onkin tarkoitus olla kaikella tapaa parempi kuin edellinen ja tästä vuodesta on tarkoitus tulla kaikista paras tähän astitista.

Olen päättänyt olla erilainen, parempi minä. Aion tulla toimeen kaikkien kanssa, yrittää parhaani ystävänä, sisaruksena, äitinä, tulevana vaimona ja bloggaajana. Aion myös panostaa siihen että teen itse ja teemme perheenä enemmän asioita jotka tekevät meidät onnelliseksi. Emme siis keskity siihen mikä on pielessä, vaan siihen mikä on hyvin. Emme murehdi tulevaa, vaan otamme vastaan sen mitä tulee.

kevätpuro blogiin.jpgTällä uudistetulla blogillani minulla oli ilo ja kunnia liittyä blogisiskoihin, upeiden bloggaajien vertaistukiryhmään. Olen todella innoissani mahdollisuudesta saada konkareilta vinkkejä ja kehittyä itse bloggaajana.

Aion kirjoittaa tässä uudessa freshissä blogissani hyvin samoista aiheista kuin ennenkin, bloggerissa kirjoittaessani. Lähinnä uudistus koskee siis blogin ulkoasua ja verkko-osoitetta. Tarkoituksena on myös hieman rajata lasten näkyvyyttä blogissa ja keskittyä enemmän minuun äitinä ja ihmisenä. Äitiys on kuitenkin yksi pääteemoista ja koen kirjoittavani edelleen perheblogia. Tulen varmasti siirtämään joitan postauksia vanhasta blogista tänne suoraan tai lähes suoraan, joten jos olet lukenut blogiani jo aiemmin, samaa sisältöä saattaa olla tulossa.

Jos kiinnostaa, jää ihmeessä seuraamaan!
Facebook: Äidin kasvatusopas
Instagram: @lottakilpinen