Lapset vastaa

Facebookissa kiertää kysely, jossa lapsilta kysytään kysymyksiä äidistä. Muistan tehneeni tämän joskus 4-vuotiaan esikoisen kanssa. Nyt sain ylös sekä 6v esikoisen, että 3v kuopuksen hulvattomat vastaukset. Haastattelin lapsia erikseen, jotta pienempi ei apinoi vastauksia siskolta.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
Voisitko tehdä palveluksen?
Hyvää

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
Et äidille annetaan jotain
Kakka

3. Mikä tekee surulliseksi?
Jos vaik äidin ei anneta olla rauhassa
Pissa
4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
Ku se kutittaa ja kertoo hauskoja vitsejä
Auto

5. Millainen äitisi oli lapsena?
No tohon mä en osaa vastata koska mä en yhtään tiedä, taino oothan sä aina mamman lapsi
Isi

6. Kuinka vanha äitisi on?
No olitsä jotain 26-27-vuotias
Kello

7. Kuinka pitkä äitisi on?
Jotain 2-300 metriä pitkä
Kaakao

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
Olla lapsien kanssa tai kuunnella musiikkia
Puuha-Pete

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
Mä en tiedä
Isi

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
No jos äiti menis YouTubee
Äiti

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
Omassa työssä
Äiti

12. Missä äitisi ei ole hyvä lainkaan?
En tiedä
Isi

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
Teippailee ja tekee paitoja
Ylä/Ala

14. Mikä on äitisi lempiruoka?
No ehkä jauhelihakastike ja spagetti
Spagetti (Pakseksi)

15. Mikä satuhahmo äitisi olisi?
Prinsessa Ruusunen
Isi

16. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
Välillä askarrellaa, välillä luetaa ja välilla katotaa leffaa
Kattoo poliiseja (posesee)

17. Mitä on samaa sinussa ja äidissäsi?
Silmien väri
Moi

18. Mitä eroa sinussa ja äidissäsi on?
Koska äidillä on silmälasit
Hassu äiti
19. Mistä tiedät että äitisi rakastaa sinua?
No koska äiti sanoo niin
Joo

20. Mikä on äitisi lempipaikka?
No melkeempä mä voisin sanoa että koti
Töissä/Leikkimaa

Joka kohtaa en ihan allekirjoita, mutta nämähän ovatkin lasten näkemys asioista. Suosittelen kaikkia haastattelemaan omia pikkuisiaan, tämä oli aivan hulvattoman hauskaa!

Vaivaamaton hammas vei vuodelepoon

Lupasin tälle vuodelle että luopuisin kaikista viisaudenhampaistani. No ensimmäisestä luovuin jo viikko sitten, tarkemmin viime viikon keskiviikkona. Hammas ei ollut vaivannut, eikä sen poistolla varsinaisesti ollut mikään kiire. Silti ne haluttiin poistaa kaikki, koska näin nuorena poistetut kuulemma paranevat paremmin.

Kaikillehan ei hampaanpoistosta seuraa mitään ongelmia ja samana päivänä saattaa voida jopa syödä normaalisti. Näin ei ollut minun kohdallani. Melkein tekisi mieli sanoa että olisihan se pitänyt arvata. En ole kuuluisa hyvästä tuuristani, vaan päin vastoin. Koitan ajatella positiivisesti manailematta mitään, mutta kyllähän se alkaa turhauttaa kun tällaista sattuu. Hammas, tai oikeammin sen puute alkoikin vaivaamaan. Eikä ihan vähän.

tooth

Tosiaan menin keskiviikkona hammaslääkäriin poistattamaan viisaudenhampaita. Ensin piti ottaa kaksi toiselta puolelta ja sitten myöhemmin toiselta. Kuitenkin tunnin jonotuksen päätteeksi sain kuulla etteivät he voi poistaa yhtään hammasta, sillä en ollut käynyt röntgenissä. Hassu juttu, sillä se oli edessä vasta perjantaina. Kerroin tästä ja tiedustelin eikö yhtään hammasta voisi poistaa. Itse kerjäsin siis. Yksi ylähammas voitiin kuulemma poistaa ja olinkin siitä aika hyvilläni. Poisto sujui noin puolessa tunnissa ja sain loppupäivän sairaslomaa ja kotihoito-ohjeet. Tästä piti alkaa paraneminen.

Seuraavana päivänä menin normaalisti töihin, kävin hiihtämässä eikä koko aikaa tarvinnut edes särkylääkettä. Mietin jo pienen hetken että oliko tämä tässä. Vaikka syöminen olikin vaikeaa, puhuminen ja muu toiminta sujui normaalisti. Ei olisi pitänyt vielä huokaista.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin ihan järkyttävään pääkipuun, joka selvästi säteili oikeasta poskesta, josta hammas oli poistettu. Kipu oli niin järkyttävää, että silmäni vuotivat kun koitin suunnistaa särkylääkkeiden luokse. En oikein saanut enää nukuttua ja aamulla suuntasinkin puoliunessa töihin. Pikkuhiljaa päivän aikana selvisi ettei paraneminen lähtenytkään kuten oli suunniteltu. Kituuttelin särkylääkkeiden voimalla ja lähdin töiden jälkeen sovitusti Lahteen ystäväni luokse. Meidän oli tarkoitus kirjoittaa eräitä hakemuksia, mutta pääni ei kertakaikkiaan toiminut ja kivut vaativat taas lääkettä.

Ystävän kehotuksesta soitin päivystykseen, jossa sanottiin ettei siihen aikaan kannata enää tulla käymään. Että särkylääkettä vaan ja aamulla heti kahdeksalta paikalle. Ärsytti ajaa kotiin kun tiesin joutuvani aamulla ajamaan uudelleen, mutta näin kuitenkin tein. Söin niin paljon särkylääkettä kun kotihoito-ohjeilla uskalsin, enkä illalla saanut oikein edes unta. Valvoin sohvalla itkien ja istuallaan torkkuen, kunnes soitin päivystykseen uudelleen. Kuulin saman viestin kuin aiemmin, ei kannata tulla ennen kahdeksaa. Sain kuitenkin luvan ottaa lisää särkylääkettä ja sain nukuttua sillä aamuun. Yöllä olin jo kysynyt äidiltäni, voisiko hän ottaa pojan hoitoon, kun me lähtisimme päivystykseen.

Heräsin vasta kymmeneltä, mikä oli todella ihmeellistä tuossa tilanteessa, mutta ilmeisesti lisäannos särkylääkettä auttoi hieman. Herätessä pää oli aivan yhtä kipeä kuin illallakin. Äidiltä oli tullut viesti että hän ottaisi pojan, joten lähdimme heti aamupalan (mitä itse en pystynyt syömään) jälkeen ajamaan Lahteen.

tooth

Päivystyksessä saimme kuulla kolmen tunnin jonosta. Siis KOLMEN tunnin jonosta. Onneksi meidän kohdallamme kyse oli kuitenkin ”vain” kahdesta tunnista. Aika tuntui ikuisuudelta. Noin 120 minuutin päästä pääsin hammaslääkäripäivystykseen, jossa päivystävä hammaslääkäri oli aivan ihana ja ymmärtäväinen, sekä ihmetteli suustani löytyneitä tikin riekaleita. Oli selvää että poski oli tulehtunut, se putsattiin, tikit poistettiin ja sain antibioottikuurin.

Lähtiessä oli jo ihan hyvä olo. Varmaan suurimmaksi osaksi siksi, että vihdoin olin saanut apua. Aloitin kuurin välittömästi. Lauantaista asti olen kuitenkin ollut vuodelevossa aivan täysin sänkypotilaana. Nyt on tiistai-ilta, enkä vieläkään pysty kunnolla syömään tai puhumaan, vaikka antibioottikuuria on syöty jo kolme vuorokautta. Syön edelleen maksimimäärää särkylääkkeitä ja ärsyttää etten ole vielä työkuntoinen. Kaiken muun ikävän lisäksi jonkin asteinen flunssa on hiipinyt päälle tähän samaan sairasteluun ja pari päivää oli jopa kuumetta.

Turhauttavinta on että kyseinen hammas ei ole vaivannut minua vielä missään elämän vaiheessa. Silti se onnistuu vaivaamaan nyt kun sitä ei enää ole.

En kirjoittanut tätä siksi että haluaisin pelotella niitä joilta viisureita ei ole vielä poistettu, enemmänkin siksi että saan tämän mielestäni. Suosittelen myös lämpimästi hakeutumaan ajoissa sinne päivystykseen. Jos olisin itse ollut oikein fiksu, olisin käynyt siellä jo perjantaina päivällä. Jotenkin kuitenkin kuvittelin tuollaisen vihoittelun olevan hampaan poiston jälkeen ihan normaalia.

 

Millaisia kokemuksia sinulla on viisaudenhampaiden poistosta?

Täydellä teholla yötä päivää

2018

Rakastan kirjoittamista. Jopa niin paljon, että minulla on tälläkin hetkellä 6 vihkoa työpöydällä ja kaikkiin olen kirjoittanut jotain… kotitöitä, töitä töitä, blogijuttuja, vuosisuunnitelmaa, budjettia, ym. Silti tällä hetkellä tuntuu ihan hirveän vaikealta alkaa taas kirjoittamaan blogiin. Rakastan tätä, mutta luomisen tuskat lisääntyvät päivä päivältä mitä kauemmin olen kirjoittamatta. Edellisestä postauksesta on aikaa about 70 päivää. Tässä välissä olen kirjoittanut 10 luonnosta, mutten ole julkaissut mitään.

Syksyllä iski uupumus. About samoihin aikoihin kun lopetin Noshin, alkoi aamuisin olla vaikeaa nousta ylös. Tein toki työni, mutta mitään muuta en sitten saanutkaan aikaiseksi päivän aikana. En jaksanut tehdä lasten kanssa mitään. Korkeintaan kommentoin sohvan pohjalta hienoja temppuja tai kuuntelin juttuja. Samoihin aikoihin kärsin myös jatkuvasta päänsärystä. Piti oppia lepäämään ja olemaan välittämättä ympärillä olevasta kaaoksesta. Tässä en ole vieläkään kovin hyvä, mutta harjoittelen.

Olen tottunut siihen, että päivä on hyvä kun saan aikaiseksi paljon. Olen vähän semmoinen ”kaikki tai ei mitään” tyyppi, joten aikaansaamattomuus tuntuu vielä pahemmalta kun se ettei jaksa. Tämän siitä saa kun menee täydellä teholla yötä päivää, eikä muista välillä hengähtää. Tietysti omalta osaltaan koko perheen väsymystä on lisännyt 3-vuotiaan vasten kasvoja iskenyt uhma. Juuri tämän saman tyypin, joka on vaatinut unileluksi sinitarraa, mutta myös ruuvimeisseliä ja ilmapalloa.

Viime vuosi oli ihana, opettavainen, rankka, inspiroiva, ikimuistoinen. Täynnä työtä, rakkautta, häähumua, iloa, ahdistusta, jännitystä, uuden opettelua, suuria muutoksia, väsymystä ja kaikkea muuta. Yhdellä sanalla sitä ei pysty edes kuvailemaan, mutta ikimuistoinen on varmasti kaikista kuvaavin.

ilotulite

Kaikista niistä iloisista hetkistä huolimatta olin onnellinen, kun vihdoin vuoden vaihtuessa sain jättää hyvästit rankalle vuodelle ja kilistäen toivottaa menestyksen vuoden tervetulleeksi. Nyt olen täynnä tarmoa ja odotan innolla tulevaa, sillä tästä vuodesta on tulossa aivan huikea. Suuret muutokset tulevat olemaan tänä vuonna osa meidän perheen elämää ja niihin ollaan saatu rauhassa valmistautua.

10 ehkä hieman turhaakin faktaa viime vuodesta:

  • kävin elokuvateatterissa 5 kertaa
  • kävin kesäteatterissa 2 kertaa
  • kirjoitin blogiin yhtä monta postausta kun vuonna 2017
  • blogin kävijämäärät tuplaantuivat
  • menimme naimisiin
  • esikoinen aloitti eskarin
  • pikkumies aloitti päiväkodin
  • minä menin töihin
  • lopetin edustajana Noshilla
  • koristelin kalenterini kaikki 52 viikkoaukeamaa

Alkaneesta vuodesta aion kirjoittaa ihan oman postauksensa.

Ihanaa vuotta 2019 juuri sinulle!
Jää ihmeessä seuraamaan meidän juttuja:
Facebookissa Äidin kasvatusopas
Instagramissa lotankasvatusopas

Polttarit

Keskiviikkona heräsin ihan normaalisti lasten kanssa joskus kymmenen aikaan. Syötiin aamupalaa ja vaihdettiin päivävaatteita. Puolenpäivän aikaan ovikello soi ja olin ihan että mitä ihmettä. Ovella seisoi kolme kaasoani, kaiuttimesta soi hääaiheista musiikkia ja tytöillä oli päässään tiarat. Tajusin heti mistä on kyse, mutta olin jotenkin ihan jumissa enkä oikein osannut reagoida mitenkään.

polttarit_kotoa.pngSain käteeni listan pakattavista asioista ja käskyn pukea kauneimmat prinsessavaatteeni ylle ja meikata. Laitoin itseni valmiiksi ja sain ylleni vielä helmet, hunnullisen tiaran ja ”bride to be” ruusukkeen. Sain kuulla että lapset lähtevät pian siskoni matkaan, joten pakkasin heillekin vaatteita ja muita tarvikkeita.

polttarit_sokkona_kaasot.pngLähdimme autolla pihasta tietämättäni minne olimme menossa. Huomasin että menemme Lahden suuntaan. Jotain sellaista olin ajatellutkin. Laitoimme auton parkkiin keskustaan, jossa silmäni sidottiin ja lähdimme kävelemään. Vielä tässä vaiheessa minulla ei ollut mitään ajatusta siitä mihin olimme menossa. Kuitenkin tietyöt paljastivat, että kävelimme vanhan linja-autoaseman ohi. Päädyimme pikku Vesijärvelle, jossa sain siteen silmiltäni ja minua odotti polttariseurue ihastuttavan runsaslukuisena.

polttarit_puisto_groupOhjelmassa oli piknik ja hyvin hulvaton kurkkujuoksu. Siinä kurkkuun laitetaan sukka, se asetetaan jalkojen väliin, juostaan tietty lenkki ja palataan takaisin antamaan kurkku seuraavalle jonossa. Voittajajoukkue on se jossa ensimmäisenä kaikki ovat juosseet kurkku jalkojen välissä määrätyn lenkin.

Samalla reissulla törmäsimme Sipe Santapukkiin ja Minna Kauppiin ja sain loistavia elämän ohjeita, vaikkei niiden kerääminen kuulunutkaan polttareideni ohjelmaan.

”Muistakaa sanoa asioita ääneen, koska kukaan ei ole ajatustenlukija.”

polttarit_dublin_drinkki.pngPuistosta lähdimme kohti keskustaa ja Dublinin kohdalla pysähdyimme. Mimmit vitsaili että juoksemme Fressille treenaamaan, mutta päädyimme kuitenkin sinne Dubliniin. Pääsin ensimmäistä kertaa ikinä baaritiskin taakse ja sain tehdä oman drinkin.

2 palaa limeä murskattuna
lasi täyteen jäitä
2cl vadelmavodkaa
2cl raparperilikööriä
vadelmalimsaa
spriteä

Tuli muuten ihan älyttömän hyvä, kannattaa kokeilla! Juotiin yhdet ja lähdettiin jatkamaan. Illan teema oli etten tiedä mistään mitään, joten en tiennyt mitään tästäkään. Kävelimme taas ja päädyimme Muevelle.

polttarit_mueve_reggaeton_tanssi_group.pngSiellä vaihdettiin jumppavermeet päälle ja lähdettiin täysillä reggaeton tunnille. Tunti oli aivan älyttömän hauska ja yllätin todella itseni sillä miten jaksoin sen tunnin vetää ihan täysillä ja tyylipuhtaasti pelleillen. Opettaja oli hyvä ja meillä oli ainakin omaan silmääni kaikilla kivaa.

polttarit_sensuroitu_katolla_group.pngpolttarit_pizza.pngTanssitunnin jälkeen lähdimme kaupan ja Alkon kautta saunalle. Saunakin sijaitsi ihan keskustassa, joten olimme koko ajan aivan kävelymatkan päässä seuraavasta kohteesta. Se helpottikin suurella porukalla kulkemista. Saunalla odotti kaksi suurempaa pitsaa mitä olen ikinä nähnyt ja toinen niistä oli oma suosikkini. Hykertelin ilosta koko illan kun huomasin miten paljon minua varten oli nähty vaivaa. Olin aivan sanaton!

polttarit_saunatila_kattokuva_group.pngSaunalla teimme polttaritaikoja, häädimme eksiä ja istuskelin koivunlehtien päällä. Meillä oli saunatilassa myös pikkutuhma ”Alias”, jossa selitettiin aikaa vastaan hieman hävyttömiä sanoja parille ja voittaja oli se pari, joka selitti omat sanansa kaikista nopeimmin. Sain myös ihan totaalisen yllätysnumeron, kun paikalle saapui strippari! Olin sanonut vitsillä kaasoille, että haluan sellaisen, mutten ikinä osannut silti kuvitella, että sellainen saapuisi paikalle. Olin aika shokissa koko ohjelmanumeron ajan, enkä nyt kuvia katsellessa yhtään ihmettele että hän kyseli monta kertaa olenko ihan kunnossa. Nämä kuvat jäävät kuitenkin ihan omaan albumiin!

polttarit_bileet_chicago_baari.pngSaunalta lähtiessä laittauduimme, yksi ystävä laittoi hiukseni kuntoon ja suuntasimme Lahden yöhön. Sain valita paikan, joten menimme Chicagoon! Keskiviikko oli polttaripäivänä ihan paras, sillä saimme toivoa suosikkibiisejämme ja tanssia pitkälle yöhön ihan omalla porukalla. Aamuyöllä jatkoimme matkaa kebabbilan kautta nukkumaan Forenomille.

Oli niin luksusta nukkua yö ilman keskeytyksiä pitkälle aamuun. Mihinkään ei ollut kiire, veimme kaasoja koteihinsa ja minut palautettiin kotiin. Kotimatkalla kävimme vielä syömässä. Aika meni ihan hirveän nopeasti, enkä olisi halunnut polttareiden loppuvan ollenkaan. Olin niiiiin onnellinen kaikista paikalle saapuneista ystävistä. Vieläkin olen ihan fiiliksissä näistä polttareista ja fiilistelen niitä varmasti tulevaisuudessakin vielä paljon! Kuvat on otettu polttariseurueen kameroilla ja puhelimilla.

Koko naimisiin meno konkretisoitui kunnolla polttareiden myötä ja kyllä täytyy myöntää että eräänlainen möykky putosi rinnasta, kun tilasin uudet käyntikortit uudella nimellä.

Hääjärjestelyt ovat jo onneksi hyvällä mallilla ja niistä kirjoitankin pian ihan oman postauksensa. NIIN siistiä mennä naimisiin tuon ihanan miehen kanssa ♥

Äidiksi kasvamisesta

Havahduin synttärikommentteja lukiessa tähän blogin nimiasiaan. Joku toivoi juttua kasvatuksesta. Hikikarpalot nousivat otsalle. En minä osaa kasvattaa. Tai en ainakaan sillä tavalla että siitä saisi kukaan mitään inspiraatiota omaan kasvatusprosessiinsa. Meillä ei syödä sokerittomia, rasvattomia, suolattomia ja kaikettomia ruokia, vaan ihan tavallisia ja myös herkutellaan. Minulla ei ole siis antaa vinkkejä siihen, mitkä olisi terveellisiä välipaloja tai vastaavaa. Koen sen olevan lastenkasvatusopasmateriaalia.

Blogin nimen keksin silloin kun aloin odottaa esikoista ja itse mielsin sen niin, että se on kuvaus äidiksi kasvamisesta, eikä äidin kirjoittama lastenkasvatusopas. Teininä suosikki tv-sarjani oli nelosen esittämä Teinitytön kasvatusopas, se oli varmasti yksi nimen innoittaja. Alunperin blogi oli kuin päiväkirja, johon hehkutin odotusta, ensimmäisen kodin laittoa, vauvanvaatehankintoja, kauneudenhoitojuttuja, sisustusta, ym. lifestyleä. Jossain vaiheessa koin tarpeelliseksi deletoida kaiken tuon ja aloittaa puhtaalta pöydältä, tällöin vaihdoin myös blogin nimeä. Haaveilen kaikesta kuvasi enemmän sitä mistä tahdoin kirjoittaa eli haaveilusta ja kaikesta. Kuitenkaan nimi ei istunut, enkä kokenut sitä omakseni. Siispä samalla kun vaihdoin blogialustaa, palasi myös tuttu ja turvallinen Äidin kasvatusopas.

156579_4162719951003_1471385907_n.jpgEn usko että äidiksi kasvaminen loppuu koskaan. Kohta 6 vuotta sitten kun minusta tuli ensimmäisen kerran äiti, olin 20-vuotias. Alussa opeteltiin vaihtamaan vaippaa, syöttämään oikeaan aikaan, tutustuttiin vauvan luonteeseen ja tarpeisiin. Nykyään samaisen pienen rääpäleen kanssa opetellaan lukemaan, ajamaan ilman apupyöriä, jännitetään yhdessä eskarin alkua ja totutellaan pikkuhiljaa elämään. Samalla kun kasvatan 6-vuotiasta, alan muistaa tiettyjä asioita siltä ajalta kun olin itse saman ikäinen. Voi miten ylpeä olin isosiskosta, kun hän oppi viime kesänä sitomaan kengännauhat rusetille. Itse olin oppinut vain hieman ennen koulun aloitusta.

Isosisko osaa myös hieman lukea ja kirjoittaa, sekä laskea helppoja laskuja (2+2=4 tyyppisiä). Hän osaa tiskata, pyyhkiä pölyjä, imuroida, vieda roskia, ym. En osaa edes luetella missä kaikessa hän auttaa kotona. Joka päivä kuulen kysymyksen ”onko mulle kotitöitä?”. Hän on mielettömän kaunis, ihana ja ainutlaatuinen ♥

PC220050-001.JPGPikkuveljen odotus ja syntymä oli jo helpompi omaksua, sillä olin ne jo kerran kokenut. Synnytyksen jälkeen sairaalassa hoidettu infektio oli toki aivan uusi tilanne, eikä siihen osannut eikä edes voinut varautua. Oma reaktio vauvan sairaalaan jättämiseen oli yllättävä. En olisi voinut kuvitellakaan miten kamalaa on lähteä ja jättää vauva osaavan henkilökunnan valvovan silmän alle. Tästä ei voi kuin kiittää ihania Päijät-Hämeen keskussairaalan työntekijöitä jotka suuntasivat ajatukseni imetyksen opetteluun ja onnistumiseen. Olin toivonut apua imetykseen jo ennen synnytystä ja sain kotiin mukaan sähkökäyttöisen rintapumpun, joka oli avain meidän imetyksen onnistumiseen, kun vauva jäi osastolle ja minä menin itkien kotiin.

Kun vihdoin saimme pikkuveljen kotiin, oli hän jotenkin minun suojeluksessani koko ajan. Esikoinen oli jo pienestä pitäen paljon yökylässä isovanhemmilla, pikkumiestä en tohtinut antaa. Menettämisen pelko oli ihan hirveän suuri. Vaikka minikin on jo reipas 2,5 vuotias, on hänen antaminen yökylään edelleen jotenkin vähän vaikeaa. En tosin tiedä johtuuko tämä vaikeasta alkutaipaleesta vai siitä että hän on nuorempana lapsena aina meidän vauva.

Pikkuvelikin on oppinut ihan hirveästi. Hän ei juurikaan puhu, mutta osaa silti kertoa todella hyvin mitä haluaa tai mitä asiaa hänellä on. Äänteitä harjoitellaan kovasti, joten uskoisin puheen alkavan pian. Hän on myös taitava temppuilija, jekuttaja ja älyttömän kova touhuamaan kaikenlaista. Meidän oma pieni rakas viipottaja ♥

P1010006.JPGNämä pienet ihmeet tekivät minusta äidin. Eilen sain juhlia jo kuudetta äitienpäivää (kyllä, koen että olin äiti jo viimeisillä esikoisen odotusviikoilla). Minulla on myös ollut suuri ilo ja kunnia hoitaa lapsia kotona reilu 2,5 vuotta. Lapset eivät mene hoitoon ainakaan vielä ennen syksyä. Työkuvioni ovat täysin auki, joten näillä mennään. Kotona ololla on kuitenkin oma kääntöpuolensa. Eilisen äitienpäivän vietin pyynnöstäni yksin. Kuulostaa pahalta, mutta kaipasin todella arjelle vastapainoa ja äidin omaa aikaa. Mitä sitten tein koko päivän yksin kotona?

Minä siivosin. Olisin voinut tehdä ihan mitä vaan, mutta minä hinkkasin kodin lattiasta kattoon pesten esim. ikkunat ensimmäistä kertaa ikkunaremontin jälkeen. Nautin siivouksesta ja sitten myös siististä kodista. Rakastan sitä tunnetta kun tavarat ovat paikoillaan ja on puhdasta. Tietenkään lapsiperheessä ei voi aina olla niin siistiä, mutta pyrimme siihen että lelut siivotaan paikoilleen illalla ja keittiön tasot siivotaan ja pyyhitään. Uusi päivä on ihana aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.

Toivottavasti teilläkin oli ihana äitienpäivä,
joko omien lasten tai sitten oman äidin kanssa ♥

Kulttuuria ja kauneudenhoitoa

Päässäni oli messuviikonlopusta tietynlainen visio, mutta toteutus olikin sitten ihan toisenlainen. En sano että huono, nimittäin ei todellakaan huono! Alkuperäinen suunnitelma olisi ehkä ollut hivenen tylsä verrattuna lopulliseen viikonloppuohjelmaan.

20180420_195017.jpgViimehetkellä jouduin pääsin kysymään majoitusta Helsingissä asuvalta ystävältäni, sillä hotelliviikonloppu yksin ei houkuttanut ja viikonlopulle sovittu ohjelma ei sallinut jättää päivääkään välistä. Suuntasin siis perjantaina Helsinkiin pikaiselle Lapsimessukäynnille ja sieltä ystäväni luokse. Illalla kävimme syömässä sushia Kin Sushissa ja parilla viinilasillisella Deliberi K7ssa. Molempia voin suositella, sushi oli hyvää ja sitä riitti, eikä viinissäkään ollut valittamista.

P1010064.JPGLauantaiaamun herätyksen kannalta kävimme nukkumaan aivan liian myöhään, mutta onnekseni tapasimme Blogisisarten kanssa Ateneumin bistrossa vasta puolenpäivän aikaan. Lounastettuamme siirryimme museon puolelle, jota olin odottanut todella kovasti. En edes muista koska olisin viimeksi käynyt missään museossa ja käynnit ovat aina olleet vaikuttavia. Niin oli myös tämä. Erityisen vaikuttava oli Adel Abidinin näyttely ”History wipes”, joka päättyi tähän viikonloppuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAItse olen juuri niin aloittelija taiteen tulkinnassa, että oli lähes mahdotonta saada niistä selkoa lukematta tekstejä teoksien takana. Oli kuitenkin mielenkiintoista katsoa ensin, lukea tarkemmat tiedot vasta sitten ja katsoa taas uudelleen. Monen teoksen kohdalla kuvauksen lukeminen ikäänkuin avasi silmät. Ensin saatoin tuntea jopa huvittuneisuutta, kunnes luin tekstin ja olin jopa ahdistunut lukemani jälkeen. Toisaalta mielestäni hyvä taide herättää voimakkaita tunteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA210418-Ateneum-5969Oli upeaa nähdä kaikki suosikkiteokseni saman käynnin aikana ja erityistä siitä teki ihanat blogisisaret, joiden kanssa pääsimme vaihtamaan ajatuksia kierrellessämme. En usko että olisin saanut näyttelyistä yhtä paljon irti ilman saman henkisiä juttukavereita. Lopuksi otimme vielä kuvan tapaamiseen osallistuneiden sisarten kanssa. Kurkkaa ihmeessä alla olevista linkeistä minkälaisia blogeja meiltä löytyy.

Craft candidate / Kahden talon väkeä
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset
Kivempi blogi
Korpikiven tupa / Tsajut
Käsintehtyä ja kaunista
L u m i s i i v e t
Maisan elämää
Saippuakuplia olohuoneessa
Suvililja.net / Yrittäjän kengissä
Taikasaappaat
Turkooseja unelmia

P1010107.JPGMuseolta suuntasimme porukalla City centerin Lushiin, tutustumaan käsintehtyyn eläinkokeettomaan tuoreeseen kosmetiikkaan. Olin aiemmin kuullut merkin vain nimeltä, ja pelkona oli lähinnä kaamea migreeni hajustetusta tilasta. Toisin kuitenkin kävi ja yllätyksekseni huomasin pystyväni olemaan paikalla ongelmitta. Oli todella kiinnostavaa kuulla tuotteista, sekä niiden käytöstä ja jopa valmistuksesta. Plussaa saa ehdottomasti kierrätettävät pakkaukset ja jopa täysin pakkauksettomuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAP1010259.JPGSaimme mukaamme muutamia tuotteita kokeiluun, mikä oli kiva juttu, sillä minulla ei tosiaan ole minkäänlaista kokemusta tuotteista aiemmin. Nyt olen tätä kirjoittaessa ehtinyt jo kokeilla lisäksi ostamaani Scrubeeta, johon ihastuin jo ensikokeilulla. Totesinkin sen loistavaksi avuksi säärien sheivaamisessa. Silkkinen iho, eikä lainkaan punoitusta tai kirvelyä. Jatkoon! Tuotteista kerron ihan omassa postauksessaan kunhan saan vähän enemmän käyttökokemusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERALushin jälkeen liukenin hetkeksi paikalta shoppailemaan, sillä lapsimessut eivät olleet tarjonneet minulle sitä mitä lähdin reissusta hakemaan. Nimittäin pikkuveljelle kesäkenkiä. Painelin Din Skohon, joka ei yleensä tuota pettymystä kenkäostoksilla. Tällä kertaa kuitenkin löysin sieltä vain lenkkarit, joten kiertelin vielä vähän. Päädyin Koo kenkään, josta löysin sattumalta itselleni Tomsit ja laajemman katsauksen myötä myös pikkumiehelle Adidakset. Matkalla kenkäostoksille satuin kävelemään Vero Modan ohi, josta oli pakko kotiuttaa jo pitkään haaveilemani keltainen sadetakki.

20180421_201512.jpgLöysin etsimäni sen verran nopeasti, että ehdin vielä blogisisarten kanssa syömään Pikku Nepalilaiseen. Minulla oli niin kamala nälkä, että unohdin ottaa kuvan kauniista annoksestani. Ruoka oli erittäin hyvää ja juttua riitti niin hyvin, että lähdimme vielä pienellä porukalla lasillisille ruokailun jälkeen. Olen vieläkin aivan mykistynyt siitä miten ihania muut yhteisömme jäsenet ovat!

Nukkumaankäynti meni taas myöhäiseksi, mutta jaksoin onneksi vielä sunnuntain ihan hyvin messuilla, eikä kotimatkakaan ollut kovin tuskainen. Olimme kotona kuitenkin vasta illalla ja valehtelisin jos väittäisin etten olisi ollut väsynyt kolmen pitkän päivän jälkeen. Jottei tästä tule kilometrin mittaista, messupostaus tulee erikseen.

P1010002.JPGPahoittelen ettei blogin synttäriarvonnasta ole kuulunut mitään. Minä unohdin tämän ihan kokonaan perjantaina ja viikonloppu menikin poissa kotoa. Nyt olen kuitenkin arponut voittajan, joten paljon onnea Katja! Olen laittanut sähköpostia.

synttäriarvontavoitto.jpgKiitos vielä kaikille arvontaan osallistuneille, sain teiltä aivan huikean määrän hyviä postausehdotuksia ja oli kiva vähän kuulla siitä mitä te tykkäätte lukea. Käytän listaa jatkossa uusia postauksia suunnitellessa ♥

Ihana elämäni 5×3

Suuret kiitokset positiivisuushaasteesta Nyt heti -blogin Maria! Tämä on hyvä tapa jatkaa postaamista tauon jälkeen. Paljon ihania juttuja on tapahtunut ja siksi en olekaan ehtinyt tänne asti kirjoittelemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa päivissäni
Rakastan sitä, ettei meillä ole kiireisiä aamuja juuri koskaan. Saamme herätä lasten kanssa silloin kun siltä tuntuu ja tehdä oikeastaan sitä mitä haluamme.

Saan säännöllisesti omaa aikaa ihan yksikseni, kun ajelen illaksi kutsuille. Kutsureissuista saan paljon virtaa seuraavaan päivään, joten tällä hetkellä se on se minun oma juttuni.

Saan askarrella ihan joka päivä, milloin lasten kanssa, milloin kodin parissa. Joka päivä tulee tehtyä jotain käsillä. Askartelen joko kalenteria, kortteja, jotain häihin liittyvää tai sitten tapetoin, maalaan tai siivoilen/järkkäilen kotia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa minussa
Olen oivaltanut etten voi miellyttää kaikkia ja elänkin koko ajan onnellisempaa elämää juuri tämän takia. Minä joko kelpaan tällaisena tai sitten en. En voi muuttua muiden ihmisten mieltymysten mukaan. 

Saan paljon aikaan ja nautin siitä. Mitä pidempi to do lista on aamulla, sitä parempi mieli on illalla, kun yliviivattuja kohtia löytyy paljon. Toisaalta tämäkään ei ole pelkästään positiivinen asia, sillä vaadin itseltäni paljon. Teen joko täysillä tai en tee ollenkaan, välimuotoja ei ole.

Autan mielelläni muita ihmisiä. Muistan yhdenkin kerran kun lainasin meidän autoa lähes vieraalle ihmiselle kun hänellä oli tarve. Myös about kaikki vauvakamat ovat olleet lainassa jollakin. Muiden ilo tuottaa iloa minullekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa elämässäni
Mahdollisuus kasvattaa lapset kotona.

Joustavat työajat lähes täysin omien mieltymysteni mukaan.

Ihana oma koti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa tänä vuonna
Häät ♥
Esikoinen eskariin
Cheekin jäähyväiskeikka (tosin lopettamisessa ei ole mitään hyvää)

aidinkasvatusopas3 hyvää asiaa blogissani
Vaikka postaustahti on joskus suorastaan surkea, te olette pysyneet hienosti matkassa ♥ Parasta siis taitaa olla että joku lukee näitä juttuja.

Tyyli on pysynyt hyvin minunlaisena. En kirjoita ”täytepostauksia”, vaan olen tyytyväinen jokaiseen postaukseeni. Kirjoitan kun minulla on oikeasti asiaa (paitsi nyt tämä postaus, haha)

Pidän kovasti blogini ulkoasusta. Mielestäni se on selkeä ja tykkään kovasti kuvista.

 

Haasteen saa vastaanottaa kuka vain haluaa, joten tällä kertaa haastan SINUT.
Ensin ajattelin tämän olevan ihan huuhaata, kunnes huomasin pohtineeni näitä kohtia päivän ja etsineeni sopivaa kuvaa itsestäni. Tajusin, että harvoja kameralla otettuja ei sovituskuvia olen ottanut viimeksi 2016. Lisään siis listalle kameraselfiet!

140 päivää häihin

Pari viikkoa sitten palaveerattiin kaasojeni kanssa häihin liittyen. Ensimmäistä kertaa olimme koolla kaikki 5 (minä ja 4 kaasoani) samaan aikaan. Itselläni ainakin oli ihan huippuhauskaa ja saimme hyvin käytyä läpi hääpäivää ja siihen liittyviä suunnitelmia. Ihan hirveästi ei konkreettisesti saatu juttuja paperille, koska käytimme valtaosan ajasta mm. singstarin parissa, sekä ihan vaan kuulumisia vaihdellen. NIIN piristävää viettää aikaa tyttökavereiden kanssa, se on nykyään todella harvinaista.

Millaisia hommia te olette antaneet kaasoillenne? Minä olen niin suunnitteleva ja tekevä ihminen, että hommien delegoiminen on todella vaikeaa, koska ”voinhan minäkin”. Ilmeisesti hääpäivänä en voi kuitenkaan tehdä itse ihan kaikkea ja nämä upeat naiset ovat lupautuneet tukemaan minua tässä ♥

häätTuntuu hurjalta ajatella että jäljellä on alle puoli vuotta, tarkalleen ottaen 140 päivää. Valmiiksi varattuina on kirkko, hääpaikka, pitopalvelu, valokuvaaja ja kampaaja. Vieraslista on ainakin jotakuinkin valmis, polttarilistat annettu kaasoille ja bestmaneille, sekä häämarssi valittu. Joko saa vähän panikoida?

Vielä puuttuu esimerkiksi meikkaaja, hääauto, kaasojen mekot, SORMUS, sulhasen ja lasten vaatetus, koristeita, juomasuunnittelu, kutsut (hups) – aloitin näitä jo, mutten ole vielä päättänyt tulostanko ne itse vai painatanko jossain. Kuten listasta näkee, paljon on vielä tehtävää.

häätOlen haaveillut häistä koko ikäni ja nyt kun ne ovat vihdoin tulossa, näen painajaisia siitä mikä kaikki voi mennä pieleen ja hereillä ollessa panikoin siitä mitä kaikkea olen unohtanut tai mihin en ole osannut varautua. Joinain päivinä haluaisin heittää hääsuunnitelmat kankkulan kaivoon ja karata naimisiin. Tiedän kuitenkin että se kaduttaisi jossain vaiheessa, joten tehdään nyt kerralla kunnolla. Alan kuitenkin pikkuhiljaa innostua koko ajan vaan enemmän, eikä tämä ole mitään pahaa paniikkia, vaan enemmänkin jännittynyttä odottamista.

Maaliskuun tavoitteena on saada ne kutsut teetettyä ja lähetettyä, kaasojen mekot hankittua, sekä sormus valittua.

Nyt saa linkittää niitä hääpostauksia!
Kaikki vinkit kehiin, niin saadaan nämä kekkerit yhdessä onnistumaan ♥
Yritän päivittää tänne blogin puolelle näitä hääjuttuja sitä mukaa,

kun saamme suunniteltua/päätettyä.

Oot mun trampoliini

Kun mä oon juonu liikaa eikä ole enää hauskaa, kaadat vettä mun lasiini ja sanot että se on viinii. Kun elämä on vähän rankkaa viet mut jäätelölle rantaan, kun putoon asfalttiin ni, sä oot mun trampoliini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHän on se ihminen jolle voin kertoa aina kaiken. Hänelle luottaisin milloin tahansa omat lapseni. Tiedän ettei hän tuomitse, mutta tarvittaessa sanoo kyllä että olen ihan saamarin tyhmä. Hän on myös ainut ihminen jolta hyväksyn sellaisen puheen, koska jos hän niin sanoo, pitää se todellakin paikkansa.

Meillä on välimatkaa tällä hetkellä about 840km, joka tekee autolla melkein 10 tuntia ilman pysähdyksiä. Silti tuntuu edelleen että hän on se kaikista parhain ystäväni ja voin edelleen kertoa hänelle kaiken. Ainoasta isosiskostani minulla on vain hyviä muistoja, joten tiedän että hän on aina saatavilla kun häntä tarvitsen ♥ Heta ♥

Eikä tämä ihminen ole tärkein vain minulle, vaan lapsetkin odottaa aina ihan enstekspaljon koska Heta-täti tulee ♥ ”Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut.” Okei ehkä vähän mielipuolinen ajatus.

Kuka on juuri sinulle se tärkein?