Polttarit

Keskiviikkona heräsin ihan normaalisti lasten kanssa joskus kymmenen aikaan. Syötiin aamupalaa ja vaihdettiin päivävaatteita. Puolenpäivän aikaan ovikello soi ja olin ihan että mitä ihmettä. Ovella seisoi kolme kaasoani, kaiuttimesta soi hääaiheista musiikkia ja tytöillä oli päässään tiarat. Tajusin heti mistä on kyse, mutta olin jotenkin ihan jumissa enkä oikein osannut reagoida mitenkään.

polttarit_kotoa.pngSain käteeni listan pakattavista asioista ja käskyn pukea kauneimmat prinsessavaatteeni ylle ja meikata. Laitoin itseni valmiiksi ja sain ylleni vielä helmet, hunnullisen tiaran ja ”bride to be” ruusukkeen. Sain kuulla että lapset lähtevät pian siskoni matkaan, joten pakkasin heillekin vaatteita ja muita tarvikkeita.

polttarit_sokkona_kaasot.pngLähdimme autolla pihasta tietämättäni minne olimme menossa. Huomasin että menemme Lahden suuntaan. Jotain sellaista olin ajatellutkin. Laitoimme auton parkkiin keskustaan, jossa silmäni sidottiin ja lähdimme kävelemään. Vielä tässä vaiheessa minulla ei ollut mitään ajatusta siitä mihin olimme menossa. Kuitenkin tietyöt paljastivat, että kävelimme vanhan linja-autoaseman ohi. Päädyimme pikku Vesijärvelle, jossa sain siteen silmiltäni ja minua odotti polttariseurue ihastuttavan runsaslukuisena.

polttarit_puisto_groupOhjelmassa oli piknik ja hyvin hulvaton kurkkujuoksu. Siinä kurkkuun laitetaan sukka, se asetetaan jalkojen väliin, juostaan tietty lenkki ja palataan takaisin antamaan kurkku seuraavalle jonossa. Voittajajoukkue on se jossa ensimmäisenä kaikki ovat juosseet kurkku jalkojen välissä määrätyn lenkin.

Samalla reissulla törmäsimme Sipe Santapukkiin ja Minna Kauppiin ja sain loistavia elämän ohjeita, vaikkei niiden kerääminen kuulunutkaan polttareideni ohjelmaan.

”Muistakaa sanoa asioita ääneen, koska kukaan ei ole ajatustenlukija.”

polttarit_dublin_drinkki.pngPuistosta lähdimme kohti keskustaa ja Dublinin kohdalla pysähdyimme. Mimmit vitsaili että juoksemme Fressille treenaamaan, mutta päädyimme kuitenkin sinne Dubliniin. Pääsin ensimmäistä kertaa ikinä baaritiskin taakse ja sain tehdä oman drinkin.

2 palaa limeä murskattuna
lasi täyteen jäitä
2cl vadelmavodkaa
2cl raparperilikööriä
vadelmalimsaa
spriteä

Tuli muuten ihan älyttömän hyvä, kannattaa kokeilla! Juotiin yhdet ja lähdettiin jatkamaan. Illan teema oli etten tiedä mistään mitään, joten en tiennyt mitään tästäkään. Kävelimme taas ja päädyimme Muevelle.

polttarit_mueve_reggaeton_tanssi_group.pngSiellä vaihdettiin jumppavermeet päälle ja lähdettiin täysillä reggaeton tunnille. Tunti oli aivan älyttömän hauska ja yllätin todella itseni sillä miten jaksoin sen tunnin vetää ihan täysillä ja tyylipuhtaasti pelleillen. Opettaja oli hyvä ja meillä oli ainakin omaan silmääni kaikilla kivaa.

polttarit_sensuroitu_katolla_group.pngpolttarit_pizza.pngTanssitunnin jälkeen lähdimme kaupan ja Alkon kautta saunalle. Saunakin sijaitsi ihan keskustassa, joten olimme koko ajan aivan kävelymatkan päässä seuraavasta kohteesta. Se helpottikin suurella porukalla kulkemista. Saunalla odotti kaksi suurempaa pitsaa mitä olen ikinä nähnyt ja toinen niistä oli oma suosikkini. Hykertelin ilosta koko illan kun huomasin miten paljon minua varten oli nähty vaivaa. Olin aivan sanaton!

polttarit_saunatila_kattokuva_group.pngSaunalla teimme polttaritaikoja, häädimme eksiä ja istuskelin koivunlehtien päällä. Meillä oli saunatilassa myös pikkutuhma ”Alias”, jossa selitettiin aikaa vastaan hieman hävyttömiä sanoja parille ja voittaja oli se pari, joka selitti omat sanansa kaikista nopeimmin. Sain myös ihan totaalisen yllätysnumeron, kun paikalle saapui strippari! Olin sanonut vitsillä kaasoille, että haluan sellaisen, mutten ikinä osannut silti kuvitella, että sellainen saapuisi paikalle. Olin aika shokissa koko ohjelmanumeron ajan, enkä nyt kuvia katsellessa yhtään ihmettele että hän kyseli monta kertaa olenko ihan kunnossa. Nämä kuvat jäävät kuitenkin ihan omaan albumiin!

polttarit_bileet_chicago_baari.pngSaunalta lähtiessä laittauduimme, yksi ystävä laittoi hiukseni kuntoon ja suuntasimme Lahden yöhön. Sain valita paikan, joten menimme Chicagoon! Keskiviikko oli polttaripäivänä ihan paras, sillä saimme toivoa suosikkibiisejämme ja tanssia pitkälle yöhön ihan omalla porukalla. Aamuyöllä jatkoimme matkaa kebabbilan kautta nukkumaan Forenomille.

Oli niin luksusta nukkua yö ilman keskeytyksiä pitkälle aamuun. Mihinkään ei ollut kiire, veimme kaasoja koteihinsa ja minut palautettiin kotiin. Kotimatkalla kävimme vielä syömässä. Aika meni ihan hirveän nopeasti, enkä olisi halunnut polttareiden loppuvan ollenkaan. Olin niiiiin onnellinen kaikista paikalle saapuneista ystävistä. Vieläkin olen ihan fiiliksissä näistä polttareista ja fiilistelen niitä varmasti tulevaisuudessakin vielä paljon! Kuvat on otettu polttariseurueen kameroilla ja puhelimilla.

Koko naimisiin meno konkretisoitui kunnolla polttareiden myötä ja kyllä täytyy myöntää että eräänlainen möykky putosi rinnasta, kun tilasin uudet käyntikortit uudella nimellä.

Hääjärjestelyt ovat jo onneksi hyvällä mallilla ja niistä kirjoitankin pian ihan oman postauksensa. NIIN siistiä mennä naimisiin tuon ihanan miehen kanssa ♥

Äidiksi kasvamisesta

Havahduin synttärikommentteja lukiessa tähän blogin nimiasiaan. Joku toivoi juttua kasvatuksesta. Hikikarpalot nousivat otsalle. En minä osaa kasvattaa. Tai en ainakaan sillä tavalla että siitä saisi kukaan mitään inspiraatiota omaan kasvatusprosessiinsa. Meillä ei syödä sokerittomia, rasvattomia, suolattomia ja kaikettomia ruokia, vaan ihan tavallisia ja myös herkutellaan. Minulla ei ole siis antaa vinkkejä siihen, mitkä olisi terveellisiä välipaloja tai vastaavaa. Koen sen olevan lastenkasvatusopasmateriaalia.

Blogin nimen keksin silloin kun aloin odottaa esikoista ja itse mielsin sen niin, että se on kuvaus äidiksi kasvamisesta, eikä äidin kirjoittama lastenkasvatusopas. Teininä suosikki tv-sarjani oli nelosen esittämä Teinitytön kasvatusopas, se oli varmasti yksi nimen innoittaja. Alunperin blogi oli kuin päiväkirja, johon hehkutin odotusta, ensimmäisen kodin laittoa, vauvanvaatehankintoja, kauneudenhoitojuttuja, sisustusta, ym. lifestyleä. Jossain vaiheessa koin tarpeelliseksi deletoida kaiken tuon ja aloittaa puhtaalta pöydältä, tällöin vaihdoin myös blogin nimeä. Haaveilen kaikesta kuvasi enemmän sitä mistä tahdoin kirjoittaa eli haaveilusta ja kaikesta. Kuitenkaan nimi ei istunut, enkä kokenut sitä omakseni. Siispä samalla kun vaihdoin blogialustaa, palasi myös tuttu ja turvallinen Äidin kasvatusopas.

156579_4162719951003_1471385907_n.jpgEn usko että äidiksi kasvaminen loppuu koskaan. Kohta 6 vuotta sitten kun minusta tuli ensimmäisen kerran äiti, olin 20-vuotias. Alussa opeteltiin vaihtamaan vaippaa, syöttämään oikeaan aikaan, tutustuttiin vauvan luonteeseen ja tarpeisiin. Nykyään samaisen pienen rääpäleen kanssa opetellaan lukemaan, ajamaan ilman apupyöriä, jännitetään yhdessä eskarin alkua ja totutellaan pikkuhiljaa elämään. Samalla kun kasvatan 6-vuotiasta, alan muistaa tiettyjä asioita siltä ajalta kun olin itse saman ikäinen. Voi miten ylpeä olin isosiskosta, kun hän oppi viime kesänä sitomaan kengännauhat rusetille. Itse olin oppinut vain hieman ennen koulun aloitusta.

Isosisko osaa myös hieman lukea ja kirjoittaa, sekä laskea helppoja laskuja (2+2=4 tyyppisiä). Hän osaa tiskata, pyyhkiä pölyjä, imuroida, vieda roskia, ym. En osaa edes luetella missä kaikessa hän auttaa kotona. Joka päivä kuulen kysymyksen ”onko mulle kotitöitä?”. Hän on mielettömän kaunis, ihana ja ainutlaatuinen ♥

PC220050-001.JPGPikkuveljen odotus ja syntymä oli jo helpompi omaksua, sillä olin ne jo kerran kokenut. Synnytyksen jälkeen sairaalassa hoidettu infektio oli toki aivan uusi tilanne, eikä siihen osannut eikä edes voinut varautua. Oma reaktio vauvan sairaalaan jättämiseen oli yllättävä. En olisi voinut kuvitellakaan miten kamalaa on lähteä ja jättää vauva osaavan henkilökunnan valvovan silmän alle. Tästä ei voi kuin kiittää ihania Päijät-Hämeen keskussairaalan työntekijöitä jotka suuntasivat ajatukseni imetyksen opetteluun ja onnistumiseen. Olin toivonut apua imetykseen jo ennen synnytystä ja sain kotiin mukaan sähkökäyttöisen rintapumpun, joka oli avain meidän imetyksen onnistumiseen, kun vauva jäi osastolle ja minä menin itkien kotiin.

Kun vihdoin saimme pikkuveljen kotiin, oli hän jotenkin minun suojeluksessani koko ajan. Esikoinen oli jo pienestä pitäen paljon yökylässä isovanhemmilla, pikkumiestä en tohtinut antaa. Menettämisen pelko oli ihan hirveän suuri. Vaikka minikin on jo reipas 2,5 vuotias, on hänen antaminen yökylään edelleen jotenkin vähän vaikeaa. En tosin tiedä johtuuko tämä vaikeasta alkutaipaleesta vai siitä että hän on nuorempana lapsena aina meidän vauva.

Pikkuvelikin on oppinut ihan hirveästi. Hän ei juurikaan puhu, mutta osaa silti kertoa todella hyvin mitä haluaa tai mitä asiaa hänellä on. Äänteitä harjoitellaan kovasti, joten uskoisin puheen alkavan pian. Hän on myös taitava temppuilija, jekuttaja ja älyttömän kova touhuamaan kaikenlaista. Meidän oma pieni rakas viipottaja ♥

P1010006.JPGNämä pienet ihmeet tekivät minusta äidin. Eilen sain juhlia jo kuudetta äitienpäivää (kyllä, koen että olin äiti jo viimeisillä esikoisen odotusviikoilla). Minulla on myös ollut suuri ilo ja kunnia hoitaa lapsia kotona reilu 2,5 vuotta. Lapset eivät mene hoitoon ainakaan vielä ennen syksyä. Työkuvioni ovat täysin auki, joten näillä mennään. Kotona ololla on kuitenkin oma kääntöpuolensa. Eilisen äitienpäivän vietin pyynnöstäni yksin. Kuulostaa pahalta, mutta kaipasin todella arjelle vastapainoa ja äidin omaa aikaa. Mitä sitten tein koko päivän yksin kotona?

Minä siivosin. Olisin voinut tehdä ihan mitä vaan, mutta minä hinkkasin kodin lattiasta kattoon pesten esim. ikkunat ensimmäistä kertaa ikkunaremontin jälkeen. Nautin siivouksesta ja sitten myös siististä kodista. Rakastan sitä tunnetta kun tavarat ovat paikoillaan ja on puhdasta. Tietenkään lapsiperheessä ei voi aina olla niin siistiä, mutta pyrimme siihen että lelut siivotaan paikoilleen illalla ja keittiön tasot siivotaan ja pyyhitään. Uusi päivä on ihana aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.

Toivottavasti teilläkin oli ihana äitienpäivä,
joko omien lasten tai sitten oman äidin kanssa ♥

Kulttuuria ja kauneudenhoitoa

Päässäni oli messuviikonlopusta tietynlainen visio, mutta toteutus olikin sitten ihan toisenlainen. En sano että huono, nimittäin ei todellakaan huono! Alkuperäinen suunnitelma olisi ehkä ollut hivenen tylsä verrattuna lopulliseen viikonloppuohjelmaan.

20180420_195017.jpgViimehetkellä jouduin pääsin kysymään majoitusta Helsingissä asuvalta ystävältäni, sillä hotelliviikonloppu yksin ei houkuttanut ja viikonlopulle sovittu ohjelma ei sallinut jättää päivääkään välistä. Suuntasin siis perjantaina Helsinkiin pikaiselle Lapsimessukäynnille ja sieltä ystäväni luokse. Illalla kävimme syömässä sushia Kin Sushissa ja parilla viinilasillisella Deliberi K7ssa. Molempia voin suositella, sushi oli hyvää ja sitä riitti, eikä viinissäkään ollut valittamista.

P1010064.JPGLauantaiaamun herätyksen kannalta kävimme nukkumaan aivan liian myöhään, mutta onnekseni tapasimme Blogisisarten kanssa Ateneumin bistrossa vasta puolenpäivän aikaan. Lounastettuamme siirryimme museon puolelle, jota olin odottanut todella kovasti. En edes muista koska olisin viimeksi käynyt missään museossa ja käynnit ovat aina olleet vaikuttavia. Niin oli myös tämä. Erityisen vaikuttava oli Adel Abidinin näyttely ”History wipes”, joka päättyi tähän viikonloppuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAItse olen juuri niin aloittelija taiteen tulkinnassa, että oli lähes mahdotonta saada niistä selkoa lukematta tekstejä teoksien takana. Oli kuitenkin mielenkiintoista katsoa ensin, lukea tarkemmat tiedot vasta sitten ja katsoa taas uudelleen. Monen teoksen kohdalla kuvauksen lukeminen ikäänkuin avasi silmät. Ensin saatoin tuntea jopa huvittuneisuutta, kunnes luin tekstin ja olin jopa ahdistunut lukemani jälkeen. Toisaalta mielestäni hyvä taide herättää voimakkaita tunteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA210418-Ateneum-5969Oli upeaa nähdä kaikki suosikkiteokseni saman käynnin aikana ja erityistä siitä teki ihanat blogisisaret, joiden kanssa pääsimme vaihtamaan ajatuksia kierrellessämme. En usko että olisin saanut näyttelyistä yhtä paljon irti ilman saman henkisiä juttukavereita. Lopuksi otimme vielä kuvan tapaamiseen osallistuneiden sisarten kanssa. Kurkkaa ihmeessä alla olevista linkeistä minkälaisia blogeja meiltä löytyy.

Craft candidate / Kahden talon väkeä
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset
Kivempi blogi
Korpikiven tupa / Tsajut
Käsintehtyä ja kaunista
L u m i s i i v e t
Maisan elämää
Saippuakuplia olohuoneessa
Suvililja.net / Yrittäjän kengissä
Taikasaappaat
Turkooseja unelmia

P1010107.JPGMuseolta suuntasimme porukalla City centerin Lushiin, tutustumaan käsintehtyyn eläinkokeettomaan tuoreeseen kosmetiikkaan. Olin aiemmin kuullut merkin vain nimeltä, ja pelkona oli lähinnä kaamea migreeni hajustetusta tilasta. Toisin kuitenkin kävi ja yllätyksekseni huomasin pystyväni olemaan paikalla ongelmitta. Oli todella kiinnostavaa kuulla tuotteista, sekä niiden käytöstä ja jopa valmistuksesta. Plussaa saa ehdottomasti kierrätettävät pakkaukset ja jopa täysin pakkauksettomuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAP1010259.JPGSaimme mukaamme muutamia tuotteita kokeiluun, mikä oli kiva juttu, sillä minulla ei tosiaan ole minkäänlaista kokemusta tuotteista aiemmin. Nyt olen tätä kirjoittaessa ehtinyt jo kokeilla lisäksi ostamaani Scrubeeta, johon ihastuin jo ensikokeilulla. Totesinkin sen loistavaksi avuksi säärien sheivaamisessa. Silkkinen iho, eikä lainkaan punoitusta tai kirvelyä. Jatkoon! Tuotteista kerron ihan omassa postauksessaan kunhan saan vähän enemmän käyttökokemusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERALushin jälkeen liukenin hetkeksi paikalta shoppailemaan, sillä lapsimessut eivät olleet tarjonneet minulle sitä mitä lähdin reissusta hakemaan. Nimittäin pikkuveljelle kesäkenkiä. Painelin Din Skohon, joka ei yleensä tuota pettymystä kenkäostoksilla. Tällä kertaa kuitenkin löysin sieltä vain lenkkarit, joten kiertelin vielä vähän. Päädyin Koo kenkään, josta löysin sattumalta itselleni Tomsit ja laajemman katsauksen myötä myös pikkumiehelle Adidakset. Matkalla kenkäostoksille satuin kävelemään Vero Modan ohi, josta oli pakko kotiuttaa jo pitkään haaveilemani keltainen sadetakki.

20180421_201512.jpgLöysin etsimäni sen verran nopeasti, että ehdin vielä blogisisarten kanssa syömään Pikku Nepalilaiseen. Minulla oli niin kamala nälkä, että unohdin ottaa kuvan kauniista annoksestani. Ruoka oli erittäin hyvää ja juttua riitti niin hyvin, että lähdimme vielä pienellä porukalla lasillisille ruokailun jälkeen. Olen vieläkin aivan mykistynyt siitä miten ihania muut yhteisömme jäsenet ovat!

Nukkumaankäynti meni taas myöhäiseksi, mutta jaksoin onneksi vielä sunnuntain ihan hyvin messuilla, eikä kotimatkakaan ollut kovin tuskainen. Olimme kotona kuitenkin vasta illalla ja valehtelisin jos väittäisin etten olisi ollut väsynyt kolmen pitkän päivän jälkeen. Jottei tästä tule kilometrin mittaista, messupostaus tulee erikseen.

P1010002.JPGPahoittelen ettei blogin synttäriarvonnasta ole kuulunut mitään. Minä unohdin tämän ihan kokonaan perjantaina ja viikonloppu menikin poissa kotoa. Nyt olen kuitenkin arponut voittajan, joten paljon onnea Katja! Olen laittanut sähköpostia.

synttäriarvontavoitto.jpgKiitos vielä kaikille arvontaan osallistuneille, sain teiltä aivan huikean määrän hyviä postausehdotuksia ja oli kiva vähän kuulla siitä mitä te tykkäätte lukea. Käytän listaa jatkossa uusia postauksia suunnitellessa ♥

Ihana elämäni 5×3

Suuret kiitokset positiivisuushaasteesta Nyt heti -blogin Maria! Tämä on hyvä tapa jatkaa postaamista tauon jälkeen. Paljon ihania juttuja on tapahtunut ja siksi en olekaan ehtinyt tänne asti kirjoittelemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa päivissäni
Rakastan sitä, ettei meillä ole kiireisiä aamuja juuri koskaan. Saamme herätä lasten kanssa silloin kun siltä tuntuu ja tehdä oikeastaan sitä mitä haluamme.

Saan säännöllisesti omaa aikaa ihan yksikseni, kun ajelen illaksi kutsuille. Kutsureissuista saan paljon virtaa seuraavaan päivään, joten tällä hetkellä se on se minun oma juttuni.

Saan askarrella ihan joka päivä, milloin lasten kanssa, milloin kodin parissa. Joka päivä tulee tehtyä jotain käsillä. Askartelen joko kalenteria, kortteja, jotain häihin liittyvää tai sitten tapetoin, maalaan tai siivoilen/järkkäilen kotia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa minussa
Olen oivaltanut etten voi miellyttää kaikkia ja elänkin koko ajan onnellisempaa elämää juuri tämän takia. Minä joko kelpaan tällaisena tai sitten en. En voi muuttua muiden ihmisten mieltymysten mukaan. 

Saan paljon aikaan ja nautin siitä. Mitä pidempi to do lista on aamulla, sitä parempi mieli on illalla, kun yliviivattuja kohtia löytyy paljon. Toisaalta tämäkään ei ole pelkästään positiivinen asia, sillä vaadin itseltäni paljon. Teen joko täysillä tai en tee ollenkaan, välimuotoja ei ole.

Autan mielelläni muita ihmisiä. Muistan yhdenkin kerran kun lainasin meidän autoa lähes vieraalle ihmiselle kun hänellä oli tarve. Myös about kaikki vauvakamat ovat olleet lainassa jollakin. Muiden ilo tuottaa iloa minullekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa elämässäni
Mahdollisuus kasvattaa lapset kotona.

Joustavat työajat lähes täysin omien mieltymysteni mukaan.

Ihana oma koti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA3 hyvää asiaa tänä vuonna
Häät ♥
Esikoinen eskariin
Cheekin jäähyväiskeikka (tosin lopettamisessa ei ole mitään hyvää)

aidinkasvatusopas3 hyvää asiaa blogissani
Vaikka postaustahti on joskus suorastaan surkea, te olette pysyneet hienosti matkassa ♥ Parasta siis taitaa olla että joku lukee näitä juttuja.

Tyyli on pysynyt hyvin minunlaisena. En kirjoita ”täytepostauksia”, vaan olen tyytyväinen jokaiseen postaukseeni. Kirjoitan kun minulla on oikeasti asiaa (paitsi nyt tämä postaus, haha)

Pidän kovasti blogini ulkoasusta. Mielestäni se on selkeä ja tykkään kovasti kuvista.

 

Haasteen saa vastaanottaa kuka vain haluaa, joten tällä kertaa haastan SINUT.
Ensin ajattelin tämän olevan ihan huuhaata, kunnes huomasin pohtineeni näitä kohtia päivän ja etsineeni sopivaa kuvaa itsestäni. Tajusin, että harvoja kameralla otettuja ei sovituskuvia olen ottanut viimeksi 2016. Lisään siis listalle kameraselfiet!

140 päivää häihin

Pari viikkoa sitten palaveerattiin kaasojeni kanssa häihin liittyen. Ensimmäistä kertaa olimme koolla kaikki 5 (minä ja 4 kaasoani) samaan aikaan. Itselläni ainakin oli ihan huippuhauskaa ja saimme hyvin käytyä läpi hääpäivää ja siihen liittyviä suunnitelmia. Ihan hirveästi ei konkreettisesti saatu juttuja paperille, koska käytimme valtaosan ajasta mm. singstarin parissa, sekä ihan vaan kuulumisia vaihdellen. NIIN piristävää viettää aikaa tyttökavereiden kanssa, se on nykyään todella harvinaista.

Millaisia hommia te olette antaneet kaasoillenne? Minä olen niin suunnitteleva ja tekevä ihminen, että hommien delegoiminen on todella vaikeaa, koska ”voinhan minäkin”. Ilmeisesti hääpäivänä en voi kuitenkaan tehdä itse ihan kaikkea ja nämä upeat naiset ovat lupautuneet tukemaan minua tässä ♥

häätTuntuu hurjalta ajatella että jäljellä on alle puoli vuotta, tarkalleen ottaen 140 päivää. Valmiiksi varattuina on kirkko, hääpaikka, pitopalvelu, valokuvaaja ja kampaaja. Vieraslista on ainakin jotakuinkin valmis, polttarilistat annettu kaasoille ja bestmaneille, sekä häämarssi valittu. Joko saa vähän panikoida?

Vielä puuttuu esimerkiksi meikkaaja, hääauto, kaasojen mekot, SORMUS, sulhasen ja lasten vaatetus, koristeita, juomasuunnittelu, kutsut (hups) – aloitin näitä jo, mutten ole vielä päättänyt tulostanko ne itse vai painatanko jossain. Kuten listasta näkee, paljon on vielä tehtävää.

häätOlen haaveillut häistä koko ikäni ja nyt kun ne ovat vihdoin tulossa, näen painajaisia siitä mikä kaikki voi mennä pieleen ja hereillä ollessa panikoin siitä mitä kaikkea olen unohtanut tai mihin en ole osannut varautua. Joinain päivinä haluaisin heittää hääsuunnitelmat kankkulan kaivoon ja karata naimisiin. Tiedän kuitenkin että se kaduttaisi jossain vaiheessa, joten tehdään nyt kerralla kunnolla. Alan kuitenkin pikkuhiljaa innostua koko ajan vaan enemmän, eikä tämä ole mitään pahaa paniikkia, vaan enemmänkin jännittynyttä odottamista.

Maaliskuun tavoitteena on saada ne kutsut teetettyä ja lähetettyä, kaasojen mekot hankittua, sekä sormus valittua.

Nyt saa linkittää niitä hääpostauksia!
Kaikki vinkit kehiin, niin saadaan nämä kekkerit yhdessä onnistumaan ♥
Yritän päivittää tänne blogin puolelle näitä hääjuttuja sitä mukaa,

kun saamme suunniteltua/päätettyä.

Oot mun trampoliini

Kun mä oon juonu liikaa eikä ole enää hauskaa, kaadat vettä mun lasiini ja sanot että se on viinii. Kun elämä on vähän rankkaa viet mut jäätelölle rantaan, kun putoon asfalttiin ni, sä oot mun trampoliini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHän on se ihminen jolle voin kertoa aina kaiken. Hänelle luottaisin milloin tahansa omat lapseni. Tiedän ettei hän tuomitse, mutta tarvittaessa sanoo kyllä että olen ihan saamarin tyhmä. Hän on myös ainut ihminen jolta hyväksyn sellaisen puheen, koska jos hän niin sanoo, pitää se todellakin paikkansa.

Meillä on välimatkaa tällä hetkellä about 840km, joka tekee autolla melkein 10 tuntia ilman pysähdyksiä. Silti tuntuu edelleen että hän on se kaikista parhain ystäväni ja voin edelleen kertoa hänelle kaiken. Ainoasta isosiskostani minulla on vain hyviä muistoja, joten tiedän että hän on aina saatavilla kun häntä tarvitsen ♥ Heta ♥

Eikä tämä ihminen ole tärkein vain minulle, vaan lapsetkin odottaa aina ihan enstekspaljon koska Heta-täti tulee ♥ ”Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut.” Okei ehkä vähän mielipuolinen ajatus.

Kuka on juuri sinulle se tärkein?

2018 Planneri

Viime vuonna kalenteriharrastus otti enemmän tuulta alleen, mutta aika-ajoin olin aivan järkyttävän laiska koristelemaan mitään. Nyt lupasin itselleni skarpata tänä vuonna ja nämä kaksi viikkoa onkin sujunut hyvin tämän asian suhteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATämänvuotinen kalenterini on sivuiltaan sama kuin viimevuonna eli Happy Planner Modern Romance, johon tein tammikuu-kesäkuun lisäsivuilla. Tämän vuoden vaihdoin kokonaisuudessaan uusille läpikuultavan pinkeille renkaille ja tein itse laminoimalla ja Happy Plannerin omaa rei’itintä käyttäen uudet kannet.

Viimevuotisessa kalenterissani oli kultaiset deluxe kannet, mutta koska ne vievät laukussa niin hirveästi tilaa, päätin olla ottamatta niitä (tai hankkimatta uusia) tähän. Sen sijaan olen ajatellut ommella pussukan jonka sisälle saan kalenterin sujautettua laukkuun ettei kaikki roskat ym mene kalenterin väliin eikä kulmat kärsi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen kuullut paljon siitä että ihmiset etsivät kalenterirauhaa ja ostelevat plannereita toisensa perään. Ajatus tuntuu vähän hassulta, sillä minulla on aina ollut vain yksi kalenteri. Ensimmäiset olivat niitä Demin versioita, ammattikouluaikana vaihdoin ne kierreselkäisiin ja nyt vasta viime vuodelle ostin ihan oikean, tuunattavaksi tarkoitetun plannerin. Sain kalenterirauhan heti kättelyssä, sillä MAMBIn Happy Planner tuntui heti omalta ja tuntuu edelleen. Siksi jatkoinkin samalla merkillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKansien flamingopaperi on Tigerin paperikosta, leimasin päälle ”2018” ja laminoin. Rei’itin kannet ja tein sisälle taskun toisesta laminoidusta paperista. Taskupaperi on kiinni vain kirkkaalla teipillä, joten mitään erikoisuuksia tällaiseen ei tarvita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAVuoden ensimmäinen viikkoaukeamani oli hempeä. Käytin joululahjaksi saamiani papereita, joulukalenterista saamiani tarroja, sekä hieman omia jemmoja. Vaikka merkattavaa oli vielä todella vähän, tykkään silti aukeamasta. Siitä tuli mielestäni harmooninen kokonaisuus. Olen koristeluissa yleensä hyvin minimalistinen, mutta haluaisin tehdä täydempiä aukeamia, kuten Kalenterimanian facebooksivuilla usein näkee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAVuoden toiseen viikkoon halusin hieman särmää, joten otin pääväriksi turkoosin. Tässäkin käytin jemmojani. Viikko ei ole vielä lopussa, joten saa nähdä millainen aukeamasta tulee. Keksin vihdoin käyttöä tuolle viikonpäiväwashille leikkaamalla päivät erilleen ja värittämällä ne ProMarkereilla, jotka ovat muuten todella hyviä tähän hommaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERALähtötilanne aukeamiin on tällainen. Yritän miettiä tyylin ja aloittaa koristelun jo ennen viikon alkua, koska mitä vähemmän merkintöjä on koristelun aikaan, sitä helpompaa se on. Sekin tietysti riippuu miten koristelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANämä eivät olleet suosikkirenkaani ostohetkellä, mutta koska keskikokoisia oli saatavilla hyvin rajoitetusti, ostin nämä. Olen kuitenkin kansien teon myötä alkanut pitää näistä kovasti.

Tällainen ihanuus minulla kulkee päivittäin mukanani mihin ikinä kuljen (paitsi lenkillä). Vitsivitsi, en käy lenkillä!

Millaisia kalentereita teillä on? Ihan perus markettikalenteri, vai askartelukaupasta ostettu planneri?

2018 – menestyksen vuosi

Eilen postasin meidän vuodesta 2017, pääset lukemaan sen täältä. Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet tähän vuoteen ja alkaa haaveilemaan siitä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Olen jo valmiiksi ihan innoissani, sen verran huikeita suunnitelmia meillä on!

2018.jpgEnsinnäkin aivan ihanaa alkanutta vuotta kaikille ♥

Tänä vuonna aion…

  • viettää enemmän aikaa lasten kanssa
  • mennä naimisiin
  • jatkaa unelmaduuniani Noshin parissa
  • kokea Cheekin jäähyväiskeikan
  • ja tietysti käydä katsomassa Veljeni Vartija -elokuvan
  • matkustaa
  • viimeistellä kotia
  • sanoa useammin kyllä
  • korjata päivärytmini
  • jatkaa haaveilua, mutta elää silti tässä hetkessä ja nauttia tästä elämästä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, koska olen yhtä hyvä lopettamaan kuin aloittamaan sellaiset. Nyt kuitenkin jotta voitte käyttää tätä törkeästi minua vastaan, lupaan YRITTÄÄ…

  • vähentää herkuttelua yhteen kertaan viikossa
  • lisätä liikuntaa jotain 200% nykyiseen verrattuna
  • viettää kerran viikossa äiti-tytäraikaa ihan kahdestaan
  • unohtaa negatiivisen ja keskittyä positiiviseen
  • koitan myös aktivoitua blogin suhteen, ideoita on mutta kunnon päivärytmiä ei

 

Näillä eväillä uuteen vuoteen ♥

Meidän menoa voit seurata facebookissa – Äidin kasvatusopas

ja Instagramissa – lotankasvatusopas

Kotimyynti – miten ja miksi?

Olen jo aiemminkin kertonut olevani Noshin kotimyyntiedustaja. Idean omaan edustajuuteeni sain keväällä 2016, kun tuntui siltä että pelkästään kotona en jaksa olla. Hain edustajaksi ensin tyylillä ”pääsen jos pääsen”, mutta jo parin päivän päästä laitoin uuden hakemuksen että pääsisin varmasti. Olen aina ollut hyvä kirjoittamaan työhakemuksia, joten olin melko varma että jos oikeasti haluan, pääsen edustajaksi.

Alussa kohtasin aivan hirveästi ennakkoluuloja. Sukulaiset, ystävät ja jopa perheenjäsenet pohtivat onko tämä oikea työ ja voiko tällä ihan oikeasti tulla toimeen. ”Kuka nyt vaatteita ostaa?” Itse jatkoin kuitenkin luottavaisin mielin ja innostuin koko ajan vaan enemmän. Nythän minulla oli myös jotain näytettävää epäilijöille. Yhdelle epäilijälle olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen siitä, ettei hän uskonut minun pystyvän hoitamaan itse kirjanpitoani. Siitä en olisi selvinnyt ja palkkasinkin maailman ihanimman kirjanpitäjän, josta on tullut minulle yksi läheisimmistä ihmisistä ♥
nosh_kotimyynti_lastenvaatteet_naistenvaatteet_aidinkasvatusopas_blogi.jpgNyt on menossa kolmas kauteni edustajana (aloitin 8/16), joten on aika kertoa miten menee. Kuukausituloni ovat sen verran, että pystyn olemaan lasten kanssa kotona (vanhempainvapaalla). Tokikaan mikään palkka ei tule ilman työtä ja tässä hommassa päivät venyvät yleensä pitkiksi vielä lasten käytyä nukkumaan. Tämä on kuitenkin ihan hirveän suuri rikkaus ja pidän ihan hirveästi meidän päivistä. Elämä on koko ajan vain helpompaa nyt, kun muutimme omakotitaloon. Päivät vietän lasten kanssa kotona ja iltaisin suuntaan kutsuille, joskaan en ihan joka päivä. Myös viikonloppuisin olen paljon pois, mutta harvoin kokonaisia päiviä.

Yksi suurimmista syistä hakea edustajaksi juuri Noshille on tuotteiden laatu. Itse olen nykyään hirveän tarkka siitä, minkä kuntoisia vaatteita käytän itselläni ja lapsilla. Nyppyinen vaate ei ole mukavan tuntuinen päällä, joten sellainen jää kaappiin. Pidän ihan tosissani siitä, että vaikka hinta onkin suurempi kuin markettivaatte, sille rahalle saa oikeasti vastinetta. Kaikki tuotteet ovat luomupuuvillaa, lastenvaatteet ovat kaksoiskokoja mikä takaa niille oikeasti pitkän käyttöiän, vaatteilla on hyvä jälleenmyyntiarvo.

Myös eettisyys ja ekologisuus painavat vaakakupissa nykyään todella paljon. On ihanaa tietää että Nosh tuottaa vastuullisesti kestäviä, yhä uudelleeen ja uudelleen pestäviä vaatteita.
nosh_kotimyynti_lastenvaatteet_naistenvaatteet_aidinkasvatusopas_blogi_2.jpg
Vaatekutsut ovat aina hauska kokemus. On ihanaa päästä muiden innostuneiden kanssa hypistelemään, ihastelemaan ja sovittelemaan kauden vaatteita. Itse olin ennen kova järjestämään kaikenlaisia kissanristiäisiä, joten myös vaatekutsuista on kokemusta. Otin sen mahdollisuutena kokeilla leipoa jotain ihan uutta. Esikoisen vauva-aikana kutsut olivat myös loistava syy kutsua vieraita ja shoppailla helposti ystävien kanssa.

Henkilökohtaisesti kammoan shoppailemista lasten kanssa. Se on niin kauan kivaa kun ostamme lastenvaatteita, mutta jos minun pitäisi ravata sovituskopista toiseen nuo kaksi hassutinta mukanani, noh… ajatuksestakin tulee hiki. Vaatekutsuilla pääset sovittamaan rauhassa ja vaikka lapset olisivat mukanasi, ei ensimmäisenä sovitusten välissä tarvitse jumpata toppakamppeita päälle ja pois.

Oletko sinä järjestänyt joskus NOSH vaatekutsut?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMikäli asut Päijät-Hämeessä tai lähialueilla ja haluat järjestää omat vaatekutsut, ota ihmeessä yhteyttä niin varataan sinullekin ihana shoppailuhetki ystävien kanssa.  Kalenteristani löytyy vielä muutamia aikoja loppukaudelle. Kenties järjestät sunnuntaibrunssin, perjantaisen tyttöjen skumppaillan, lasten leikkitreffeille tekemistä tai mitä tahansa, minä tulen mielelläni paikalle 🙂 Kutsujen järjestäminen ei edellytä hirvittävää määrää vieraita tai sitä että pitää leipoa. Kaupan keksipaketti kahvin kanssa on myös oikein hyvä vaihtoehto.

Facebookrymäni löydät alla olevasta linkistä:
Nosh / Lotta Kilpinen
Myös sähköpostitse voi ottaa yhteyttä:
lotta.kilpinen@nosh-kotimyynti.fi

Ryhmään voit liittyä vaikka olisit kauempaakin. Järjestän kivoja arvontoja ja nyt onkin kuun loppuun voimassa huiviarvonta kaikken kauttani tilaavien kesken. Voit tehdä tilauksen kauttani vaikka asuisit toisella puolella Suomea, sillä paketit lähetetään jokaiselle kotiin. Edustajan kautta tilatessa tuet naisyrittäjää, saat edullisemmat postikulut, henkilökohtaista palvelua, sekä saat käyttöösi VIP-edut.