Nukkumisesta, nukuttamisesta ja iltarutiineista

Kyselin toissapäivänä blogin facebooksivuilla, että moneltako teidän jälkikasvu käy nukkumaan ja minkä ikäisistä lapsista on kyse. Sain ilahduttavan paljon vastauksia ja huomasin että monella onkin hyvin lähelle sama nukkumaanmenoaika, vaikka lapsilla saattaa olla suurikin ikäero.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMeillä on 6 ja 3-vuotiaat, jotka käyvät molemmat samaan aikaan nukkumaan. Molemmat nukkuvat useimmiten omissa huoneissaan ja vieläpä omissa sängyissään. Mitä nyt välillä pikkumies rauhoittuu ainoastaan viereen, silloin hän saa kyllä viereen tulla. Emme pidä mitenkään ehdotonta sääntöä että omassa sängyssä on nukuttava, mutta se on se ensimmäinen vaihtoehto mihin yritetään. Koska silloin yksinkertaisesti nukumme kaikki paljon paremmin. 

Meidän iltatoimet alkavat iltapalasta noin 19.00, jotta arkenakin jää riittävästi aikaa syödä. Iltapala sisältää yleensä leivän ja hedelmän, joskus jugurttia. Meillä ei syödä mitenkään säännöllisesti puuroa, mutta sillointällöin sitäkin.

Iltapalan jälkeen pyritään siivoamaan olohuoneesta lelut omaan huoneeseen, vaihdetaan yöppärit ja pestään hampaat. Joka ilta, niin arkena kuin viikonloppunakin pyritään siihen että lapset ovat sängyssä kahdeksaan mennessä. Tämä on kellonaikana hyväksi todettu sillä niinä iltoina kun menee edes yhdeksään, sekä iltatoimet että seuraava aamu ovat vaikeat. Tästä syystä etenkin arkena ajasta halutaan pitää kiinni.

Nukuttaa näitä ei nykyään tarvi kumpaakaan, vaan iltasadun jälkeen molemmat peitellään omiin sänkyihin, halitaan, pusutetaan ja toivotetaan hyvät yöt. Kun esikoinen oli alle vuoden, jouduin välillä nukuttamaan häntä jopa 5 TUNTIA, joten tiedän hyvin myös millaista on valvoa. Tosin uskoisin meidän ongelman silloin olleen se hirveä täydellisyyden tavoittelu ja tietynlainen nipotus. Enää en jaksaisi uhrata illastani noin montaa tuntia nukutukselle, enkä todellakaan silittää puolille öin. Eri juttu jos lapsi on kipeä.

Mikäli minit nukahtavat ajallaan, jää uniaikaa 11h. Isompi nukkuukin yönsä lähes poikkeuksetta omassa sängyssään ja heräämättä, mutta pienempi tulee yleensä viimeistään aamuyöllä viereen tai hänen kanssaan täytyy käydä vessassa. Unta tulee kuitenkin molemmille 10-11h yössä. Tiedän olevani etuoikeutettu kun lapset nukkuvat niin hyvin ja toivon kaikille nukuttamisen/nukkumisen kanssa kamppaileville pitkää pinnaa ja tsemppiä!

P1010073.JPGOlen pohtinut tuota nukkumaanmenoaikaa useaan otteeseen ja tullut siihen lopputulokseen, että 6-vuotias on vielä sen verran pieni että unta tarvitaan. Hän välillä yrittää tinkiä illalla valvomisaikaa, mutta nukahtaa äärimmäisen nopeasti. Katsotaan aikaa uudelleen sitten kun koulu alkaa syksyllä.

Aika-ajoin joku kysyy mitä ihmettä syötän näille iltaisin, kun lapset nukkuvat (ainakin lähes) kokonaisen yön. Tähän en valitettavasti osaa mitään reseptiä antaa, mutta asioita joiden uskoisin vaikuttavan meidän hyviin yöuniin on:
– aloitamme iltatoimet ennen kuin väsymys kasvaa liian suureksi
– iltapalaa syödään niin kauan kun on nälkä, ei tuijoteta kelloa
– tärkeistä rutiineista pidetään kiinni, mm. tietty järjestys iltatoimille
– mies käy arkena lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan, joten talo hiljenee siinä kahdeksalta

Ei meilläkään aina (esim. nyt) pienempi rauhoitu nukkumaan. Silloin annan hänelle sänkyyn kirjan, jota hän voi ”lukea” unikaverille. Näin hän rauhoittuu sängyssä eikä valvota muita. Vielä ei ole kertaakaan löytynyt aamulla lukemasta, joten kyllä hän jossain kohtaa simahtaa.

Miten teillä nukutaan?
Noudatatteko tiettyä iltarutiinia, vai menettekö tilanteen mukaan?

Lapset vastaa

Facebookissa kiertää kysely, jossa lapsilta kysytään kysymyksiä äidistä. Muistan tehneeni tämän joskus 4-vuotiaan esikoisen kanssa. Nyt sain ylös sekä 6v esikoisen, että 3v kuopuksen hulvattomat vastaukset. Haastattelin lapsia erikseen, jotta pienempi ei apinoi vastauksia siskolta.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
Voisitko tehdä palveluksen?
Hyvää

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
Et äidille annetaan jotain
Kakka

3. Mikä tekee surulliseksi?
Jos vaik äidin ei anneta olla rauhassa
Pissa
4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
Ku se kutittaa ja kertoo hauskoja vitsejä
Auto

5. Millainen äitisi oli lapsena?
No tohon mä en osaa vastata koska mä en yhtään tiedä, taino oothan sä aina mamman lapsi
Isi

6. Kuinka vanha äitisi on?
No olitsä jotain 26-27-vuotias
Kello

7. Kuinka pitkä äitisi on?
Jotain 2-300 metriä pitkä
Kaakao

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
Olla lapsien kanssa tai kuunnella musiikkia
Puuha-Pete

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
Mä en tiedä
Isi

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
No jos äiti menis YouTubee
Äiti

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
Omassa työssä
Äiti

12. Missä äitisi ei ole hyvä lainkaan?
En tiedä
Isi

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
Teippailee ja tekee paitoja
Ylä/Ala

14. Mikä on äitisi lempiruoka?
No ehkä jauhelihakastike ja spagetti
Spagetti (Pakseksi)

15. Mikä satuhahmo äitisi olisi?
Prinsessa Ruusunen
Isi

16. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
Välillä askarrellaa, välillä luetaa ja välilla katotaa leffaa
Kattoo poliiseja (posesee)

17. Mitä on samaa sinussa ja äidissäsi?
Silmien väri
Moi

18. Mitä eroa sinussa ja äidissäsi on?
Koska äidillä on silmälasit
Hassu äiti
19. Mistä tiedät että äitisi rakastaa sinua?
No koska äiti sanoo niin
Joo

20. Mikä on äitisi lempipaikka?
No melkeempä mä voisin sanoa että koti
Töissä/Leikkimaa

Joka kohtaa en ihan allekirjoita, mutta nämähän ovatkin lasten näkemys asioista. Suosittelen kaikkia haastattelemaan omia pikkuisiaan, tämä oli aivan hulvattoman hauskaa!

Vaivaamaton hammas vei vuodelepoon

Lupasin tälle vuodelle että luopuisin kaikista viisaudenhampaistani. No ensimmäisestä luovuin jo viikko sitten, tarkemmin viime viikon keskiviikkona. Hammas ei ollut vaivannut, eikä sen poistolla varsinaisesti ollut mikään kiire. Silti ne haluttiin poistaa kaikki, koska näin nuorena poistetut kuulemma paranevat paremmin.

Kaikillehan ei hampaanpoistosta seuraa mitään ongelmia ja samana päivänä saattaa voida jopa syödä normaalisti. Näin ei ollut minun kohdallani. Melkein tekisi mieli sanoa että olisihan se pitänyt arvata. En ole kuuluisa hyvästä tuuristani, vaan päin vastoin. Koitan ajatella positiivisesti manailematta mitään, mutta kyllähän se alkaa turhauttaa kun tällaista sattuu. Hammas, tai oikeammin sen puute alkoikin vaivaamaan. Eikä ihan vähän.

tooth

Tosiaan menin keskiviikkona hammaslääkäriin poistattamaan viisaudenhampaita. Ensin piti ottaa kaksi toiselta puolelta ja sitten myöhemmin toiselta. Kuitenkin tunnin jonotuksen päätteeksi sain kuulla etteivät he voi poistaa yhtään hammasta, sillä en ollut käynyt röntgenissä. Hassu juttu, sillä se oli edessä vasta perjantaina. Kerroin tästä ja tiedustelin eikö yhtään hammasta voisi poistaa. Itse kerjäsin siis. Yksi ylähammas voitiin kuulemma poistaa ja olinkin siitä aika hyvilläni. Poisto sujui noin puolessa tunnissa ja sain loppupäivän sairaslomaa ja kotihoito-ohjeet. Tästä piti alkaa paraneminen.

Seuraavana päivänä menin normaalisti töihin, kävin hiihtämässä eikä koko aikaa tarvinnut edes särkylääkettä. Mietin jo pienen hetken että oliko tämä tässä. Vaikka syöminen olikin vaikeaa, puhuminen ja muu toiminta sujui normaalisti. Ei olisi pitänyt vielä huokaista.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin ihan järkyttävään pääkipuun, joka selvästi säteili oikeasta poskesta, josta hammas oli poistettu. Kipu oli niin järkyttävää, että silmäni vuotivat kun koitin suunnistaa särkylääkkeiden luokse. En oikein saanut enää nukuttua ja aamulla suuntasinkin puoliunessa töihin. Pikkuhiljaa päivän aikana selvisi ettei paraneminen lähtenytkään kuten oli suunniteltu. Kituuttelin särkylääkkeiden voimalla ja lähdin töiden jälkeen sovitusti Lahteen ystäväni luokse. Meidän oli tarkoitus kirjoittaa eräitä hakemuksia, mutta pääni ei kertakaikkiaan toiminut ja kivut vaativat taas lääkettä.

Ystävän kehotuksesta soitin päivystykseen, jossa sanottiin ettei siihen aikaan kannata enää tulla käymään. Että särkylääkettä vaan ja aamulla heti kahdeksalta paikalle. Ärsytti ajaa kotiin kun tiesin joutuvani aamulla ajamaan uudelleen, mutta näin kuitenkin tein. Söin niin paljon särkylääkettä kun kotihoito-ohjeilla uskalsin, enkä illalla saanut oikein edes unta. Valvoin sohvalla itkien ja istuallaan torkkuen, kunnes soitin päivystykseen uudelleen. Kuulin saman viestin kuin aiemmin, ei kannata tulla ennen kahdeksaa. Sain kuitenkin luvan ottaa lisää särkylääkettä ja sain nukuttua sillä aamuun. Yöllä olin jo kysynyt äidiltäni, voisiko hän ottaa pojan hoitoon, kun me lähtisimme päivystykseen.

Heräsin vasta kymmeneltä, mikä oli todella ihmeellistä tuossa tilanteessa, mutta ilmeisesti lisäannos särkylääkettä auttoi hieman. Herätessä pää oli aivan yhtä kipeä kuin illallakin. Äidiltä oli tullut viesti että hän ottaisi pojan, joten lähdimme heti aamupalan (mitä itse en pystynyt syömään) jälkeen ajamaan Lahteen.

tooth

Päivystyksessä saimme kuulla kolmen tunnin jonosta. Siis KOLMEN tunnin jonosta. Onneksi meidän kohdallamme kyse oli kuitenkin ”vain” kahdesta tunnista. Aika tuntui ikuisuudelta. Noin 120 minuutin päästä pääsin hammaslääkäripäivystykseen, jossa päivystävä hammaslääkäri oli aivan ihana ja ymmärtäväinen, sekä ihmetteli suustani löytyneitä tikin riekaleita. Oli selvää että poski oli tulehtunut, se putsattiin, tikit poistettiin ja sain antibioottikuurin.

Lähtiessä oli jo ihan hyvä olo. Varmaan suurimmaksi osaksi siksi, että vihdoin olin saanut apua. Aloitin kuurin välittömästi. Lauantaista asti olen kuitenkin ollut vuodelevossa aivan täysin sänkypotilaana. Nyt on tiistai-ilta, enkä vieläkään pysty kunnolla syömään tai puhumaan, vaikka antibioottikuuria on syöty jo kolme vuorokautta. Syön edelleen maksimimäärää särkylääkkeitä ja ärsyttää etten ole vielä työkuntoinen. Kaiken muun ikävän lisäksi jonkin asteinen flunssa on hiipinyt päälle tähän samaan sairasteluun ja pari päivää oli jopa kuumetta.

Turhauttavinta on että kyseinen hammas ei ole vaivannut minua vielä missään elämän vaiheessa. Silti se onnistuu vaivaamaan nyt kun sitä ei enää ole.

En kirjoittanut tätä siksi että haluaisin pelotella niitä joilta viisureita ei ole vielä poistettu, enemmänkin siksi että saan tämän mielestäni. Suosittelen myös lämpimästi hakeutumaan ajoissa sinne päivystykseen. Jos olisin itse ollut oikein fiksu, olisin käynyt siellä jo perjantaina päivällä. Jotenkin kuitenkin kuvittelin tuollaisen vihoittelun olevan hampaan poiston jälkeen ihan normaalia.

 

Millaisia kokemuksia sinulla on viisaudenhampaiden poistosta?

Vuonna 2019 aion…

vuonna2019aion.pngNiin, mitä minä aion tehdä tänä vuonna?

snowflake.png Viettää paljon aikaa perheen kanssa
snowflake Lähteä lomalle
snowflake.png Tehdä paljon asioita jotka tekee minut onnelliseksi
snowflake.png Lopettaa turhanpäiväisen stressaamisen
snowflake.png Välttää sienien syömistä tämänkin vuoden
snowflake.png Ommella vihdoin kangasvarastojani tyhjemmiksi
snowflake.png Tehdä työtä josta nautin
snowflake.png Pitää yhteyttä ystävien kanssa
snowflake.png Luopua kaikista viisaudenhampaista
snowflake.png Käydä elokuvateatterissa kerran kuukaudessa

Uusi työni mahdollistaa sen, että minä en enää vietä iltoja ja viikonloppuja töissä, vaan ne on varattu kaikelle tälle ihanalle joka on jäänyt ihan liian kauan tekemättä. Lomailu on ollut aina itsestäni kiinni. En ymmärrä mikä siinä on että jonkinlainen kodin laitto, sisustus tai remontti menee aina matkustamisen edelle. Tänä vuonna aion antaa myös lomailulle aikaa. Tätini kanssa päätettiin uudenvuoden kunniaksi olla tänäkin vuonna syömättä sieniä (kuten kaikki aiemmatkin vuodet). Sen kummempia uudenvuodenlupauksia en tehnytkään.

Elokuvateatterissa käyminen on yksi suosikkiharrastuksistani, joten tänä vuonna aion toteuttaa aikomukseni käydä kerran kuukaudessa. Tässä kuussa olenkin jo käynyt. Sunnuntaina katsoimme Onneli & Anneli ja Nukutuskello. Kävimme Heinolan Elokuvateatteri Elossa, jota onkin paljon laitettu viimevierailun jälkeen, joten kannattaa ehdottomasti poiketa! Kallistettavassa nojatuolissa vaan on mukavampaa katsoa leffaa, kun niissä liian pystyissä, liian tiuhaan asetetuissa normaaleissa istuimissa.

snowflake

Mitä kaikkea sinä aiot tehdä tänä vuonna?
Teitkö uudenvuodenlupauksia?

Täydellä teholla yötä päivää

2018

Rakastan kirjoittamista. Jopa niin paljon, että minulla on tälläkin hetkellä 6 vihkoa työpöydällä ja kaikkiin olen kirjoittanut jotain… kotitöitä, töitä töitä, blogijuttuja, vuosisuunnitelmaa, budjettia, ym. Silti tällä hetkellä tuntuu ihan hirveän vaikealta alkaa taas kirjoittamaan blogiin. Rakastan tätä, mutta luomisen tuskat lisääntyvät päivä päivältä mitä kauemmin olen kirjoittamatta. Edellisestä postauksesta on aikaa about 70 päivää. Tässä välissä olen kirjoittanut 10 luonnosta, mutten ole julkaissut mitään.

Syksyllä iski uupumus. About samoihin aikoihin kun lopetin Noshin, alkoi aamuisin olla vaikeaa nousta ylös. Tein toki työni, mutta mitään muuta en sitten saanutkaan aikaiseksi päivän aikana. En jaksanut tehdä lasten kanssa mitään. Korkeintaan kommentoin sohvan pohjalta hienoja temppuja tai kuuntelin juttuja. Samoihin aikoihin kärsin myös jatkuvasta päänsärystä. Piti oppia lepäämään ja olemaan välittämättä ympärillä olevasta kaaoksesta. Tässä en ole vieläkään kovin hyvä, mutta harjoittelen.

Olen tottunut siihen, että päivä on hyvä kun saan aikaiseksi paljon. Olen vähän semmoinen ”kaikki tai ei mitään” tyyppi, joten aikaansaamattomuus tuntuu vielä pahemmalta kun se ettei jaksa. Tämän siitä saa kun menee täydellä teholla yötä päivää, eikä muista välillä hengähtää. Tietysti omalta osaltaan koko perheen väsymystä on lisännyt 3-vuotiaan vasten kasvoja iskenyt uhma. Juuri tämän saman tyypin, joka on vaatinut unileluksi sinitarraa, mutta myös ruuvimeisseliä ja ilmapalloa.

Viime vuosi oli ihana, opettavainen, rankka, inspiroiva, ikimuistoinen. Täynnä työtä, rakkautta, häähumua, iloa, ahdistusta, jännitystä, uuden opettelua, suuria muutoksia, väsymystä ja kaikkea muuta. Yhdellä sanalla sitä ei pysty edes kuvailemaan, mutta ikimuistoinen on varmasti kaikista kuvaavin.

ilotulite

Kaikista niistä iloisista hetkistä huolimatta olin onnellinen, kun vihdoin vuoden vaihtuessa sain jättää hyvästit rankalle vuodelle ja kilistäen toivottaa menestyksen vuoden tervetulleeksi. Nyt olen täynnä tarmoa ja odotan innolla tulevaa, sillä tästä vuodesta on tulossa aivan huikea. Suuret muutokset tulevat olemaan tänä vuonna osa meidän perheen elämää ja niihin ollaan saatu rauhassa valmistautua.

10 ehkä hieman turhaakin faktaa viime vuodesta:

  • kävin elokuvateatterissa 5 kertaa
  • kävin kesäteatterissa 2 kertaa
  • kirjoitin blogiin yhtä monta postausta kun vuonna 2017
  • blogin kävijämäärät tuplaantuivat
  • menimme naimisiin
  • esikoinen aloitti eskarin
  • pikkumies aloitti päiväkodin
  • minä menin töihin
  • lopetin edustajana Noshilla
  • koristelin kalenterini kaikki 52 viikkoaukeamaa

Alkaneesta vuodesta aion kirjoittaa ihan oman postauksensa.

Ihanaa vuotta 2019 juuri sinulle!
Jää ihmeessä seuraamaan meidän juttuja:
Facebookissa Äidin kasvatusopas
Instagramissa lotankasvatusopas

Sanotaan että syksy on uuden alku

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJa se onkin. Meidän lapset nimittäin aloittivat päivähoidon melkein 3 kotivuoden jälkeen. Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin… mutta selvisin. Olin ajatellut että minulla on velvollisuus hoitaa lapseni itse kun olen lapsia halunnut. Kuitenkin kun esikoinen aloitti elokuussa esikoulun, aloin haaveilla että mitä jos pikkuvelikin olisi ainakin joitain päiviä viikosta päivähoidossa. Asia jäi vielä taka-alalle kun opettelimme eskariarkeen. Isosiskoa eskariin viedessä pikkuveli usein oli itsekin eteisessä jo riisumassa ja menossa leikkimään muiden kanssa. Tämä vahvisti omaa ajatustani siitä että pikkumies voisi hyvinkin olla valmis hoitoon.

Lopullisen sysäyksen hoitopaikkojen hakemiselle sain kuitenkin, kun minulle tarjottiin ehkä yllättävältäkin taholta töitä. En voinut mitenkään kieltäytyä tarjouksesta, joten kiireellä hain lapsille hoitopaikkoja jotka täällä Heinolassa myönnettiin meille jo muutamassa päivässä. Olin varautunut kahden viikon viiveeseen. Siksi olinkin todella positiivisesti yllättynyt nopeasta palvelusta ja siitä, että pystyin aloittamaan työt lokakuun alusta. Pikkumiehen päivähoidon aloitus on sujunut täysin ilman ongelmia ja hän jää joka aamu iloisena hoitoon leikkimään. Tämä helpottaa omaa töihinlähtemistä.

Kokopäivätyö myös saneli sen, että minun oli ilmoitettava Noshille lopettamispäätöksestä. Päätös tuntuu toisinaan todella oikealta ja toisinaan aivan hirvittävän haikealta. Pian kaksi ja puoli vuotta olen edustanut merkkiä jonka takana olen seissyt ja jota olen ylpeydellä edustanut. En voi kuin kiittää Noshia mahdollisuudesta hoitaa lapsia kotona ja saada omaa aikaa, sekä tuloja siinä sivussa. Tämä on ollut aivan huikea matka elokuusta 2016 alkaen, kun pikkuveli oli vain 8 kuukautta vanha.

Edustajuutta minulla on jäljellä kuukauden verran eli marraskuun loppuun. Sen jälkeen jatkan inNOSHtuneisuutta kotisohvalta käsin ❤ Mikäli haluat vielä tilata kauttani, laita sähköpostia osoitteeseen: lotta.virtanen@nosh-kotimyynti.fi

Uudesta työstäni en vielä tässä vaiheessa kerro enempää, mutta palaan asiaan myöhemmin. Sen verran voin sanoa että arki tällä hetkellä on aivan hirvittävän hektistä eikä blogillekaan meinaa löytyä aikaa. Koitan päivittää instaa vähän useammin, joten jos meidän kuulumiset kiinnostaa, niin @lotankasvatusopas

♥ Hauskaa huomata että joku vielä eksyy tänne, yritän taas kerran aktivoitua ♥

Säästövinkkien syksy

Ihanaa päästä kirjoittamaan taas kesän jälkeen. Postausideoita tulvii, joten pysy kuulolla. Me tosiaan menimme heinäkuussa naimisiin. Siitä on nyt reilu kuukausi kun vietimme tuota elämämme upeinta päivää. Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus että häihin liittyy yllättäviäkin kuluja. Näin kävi ainakin meille. Se siirsi terassihaaveet ensi kesään ja laittoi miettimään millä paikataan lovi budjetissa. En usko että me ollaan ainoita joilla näin on kesän jäljiltä, joten listaan tähän jutut joita me ollaan säästöjen eteen tehty.

  1. Päätimme pitää kerralla vain yhden ohjelmapalvelun (tähän asti meillä on ollut samaan aikaan Netflix, Viaplay, C more ja Ruutu+). Tällä saimme aikaan jo huomattavaa säästöä kuukausitasolla ja nyt syksyn tullen tv:stä tulee muutenkin paljon katsottavaa.
  2. Varasin kirppispöydän viime viikolla Villähteen Matruska kirppikseltä samalla kun kävin esittelemässä Noshin syksymallistoa Matruskan 3v synttäreillä. Meille on kertynyt siis niin paljon kaikkea ylimääräistä roinaa ja lasten pieniä vaatteita, että jo päivittäisen siivouksen kannalta on helpottavaa poistaa tavaraa.

    Tein muuten samalla ihan huippulöytöjä lasten vaatekaappeihin. Pikkumies sai ”viiaviia” yökkärin, meidän talouteen muutti ensimmäinen GUGGUUn vaate, Papun pitkähihainen kuin huusi päästä mukaan ja isosisko sai eskaritunikan jonka kanssa sopii mitkä tahansa leggarit.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

  3. Mietitään ruokaostokset etukäteen, tehdään viikon ostokset kerralla ja jätetään herkut kauppaan. Näin ei kaupassa tarvitse ravata jatkuvasti, eikä niitä pieniä heräteostoksia tule tehtyä.
  4. Jatkan edelleen askartelutarvikkeiden loppuunkäyttöä tekemällä siitä mitä jo löytyy. Tällä olen säästänyt muutaman viime vuoden aikana paljon, sillä ennen hankin paljon askartelutarvikkeita, vaikken edes tiennyt mitä niistä teen. Varastoja on vieläkin reilusti, joten ainakin loppuvuoden pärjään näillä jo olemassa olevilla.
  5. Viime kaudella kävin kutsureissulla paljon ulkona syömässä, joten nyt aion vähentää sitäkin yrittämällä parhaani mukaan syödä kotona tai tehdä esim. leivän automatkalle. Myös kavereiden kanssa ulkona käyminen saa toistaiseksi olla hyvin vähäistä.

Tässä nyt muutamat meidän säästövinkit. Säästämisen lisäksi aion toki myydä enemmän ihania voimavaatteita! Mikäli haluat auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni ja täyttämään budjettiloveni, kurkkaa ihmeessä Noshin ihana syksymallisto ja muista minua kun teet tilausta. Heti kun syysflunssasta paranen, otan asukuvia näistä värikkäistä uutuuksista!

Koko perheen kesäteatteri (sis. arvonnan)

Me ollaan toivuttu häistä sen verran, että tänään oltiin katsomassa jo kesäteatteria Kärkölässä. Ai miten me sinne päädyttiin? No minäpä kerron. Sain yhteydenoton jokin aika sitten Kärkölän luovan ilmaisun yhdistykseltä, josko haluaisimme päästä katsomaan koko perheen musikaalia lasten kanssa. Meitä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää! Valitettavasti ensi-iltaan emme vielä päässeet häiden vuoksi, mutta onneksi vielä on näytösaikoja jäljellä.

Tänä aamuna edelleen häistä hieman uupuneena kysyin itseltäni että mihin ihmeeseen olen taas lupautunut. Kolmen lapsen kanssa tunnin ajomatka ja pieninkin pitäisi saada viihtymään kesäteatteria katsellen? Lähtiessä ehkä kaikki mahdollinen meni pieleen ja mietin moneen kertaan onko nyt oikeasti maanantai. Pääsimme kuitenkin ajoissa lähtemään ja ihme kyllä, olimme ajoissa paikalla vaikka navigaattori ei osannutkaan huomioida tietöitä yhtään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAPerillä meitä odotti upeat lavasteet ja viihtyisä katsomo. Miljöönä toimi historiaa huokuva Huovilan puisto. Teatterissa yksi parhaista asioista on mielestäni lavasteet. Se miten paljon toimintoja on saatu mahtumaan pienelle näyttämölle. Myös näyttelijöiden taito tehdä kerralla oikein on kiehtovaa. Telkkariin voi ottaa sataa ottoa, mutta teatterissa on vain yksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAP1010059.JPGJo heti näytelmän alussa sain vahvistuksen sille, että paikalle kannatti tulla. Meillä oli kaikilla neljällä ihan älyttömän hauskaa. Lapsilla, minulla ja teinisiskolla jonka nappasimme mukaan. Turhaan jännitin pienimmän viihtymistä, sillä hän huuteli hyväntuulisena ”tättii” (äiti) ja osoitteli lavasteita ja näyttelijöitä. Hän ei olisi halunnut lähteä lopuksi kotiin ollenkaan, vaan oli menossa takaisin katsomaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERANäytelmä sisälsi huumoria niin lasten, kuin aikuistenkin makuun. Voin siis ehdottomasti suositella kesäistä päiväreissua ihan kaikille vauvasta vaariin. Nyt on vielä niin kauniit kelitkin, että missä sitä mielummin päivänsä viettäisi kuin ulkona?

Kyseessä oli tosiaan musiikkinäytelmä, joten tarttuvia biisejäkään ei jäänyt esityksestä puuttumaan. Jos en olisi etukäteen tiennyt, en olisi myöskään esityksen perusteella arvannut kyseessä olevan Kärkölän teatterin ihka-ensimmäinen näytelmä. Myöskään sitä en olisi arvannut, että osa näyttelijöistä oli ensikertalaisia ilman aiempaa esiintymiskokemusta. Kaikkineen näytelmä oli todella onnistunut ja me ainakin viihdyimme erittäin hyvin.

Sain arvottavakseni perhelippupaketin, joka mahdollistaa teatterielämyksen 2 aikuselle ja 3 lapselle. Kommentoi postausta ja jätä toimiva sähköpostiosoite niin olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy huomenna 19.7. kello 22.00. Lyhyt arvonta-aika siksi, että liput ehtii myös käyttää.

Jäljellä olevat näytösajat:
pe 20.7. kello 15.00
la 21.7. kello 15.00
su 22.7. kello 15.00
pe 27.7. kello 18.00
la 28.7. kello 15.00
su 29.7. kello 15.00
ke 1.8. kello 15.00

Suosittelen ehdottomasti käymään katsomassa tämän vaikkei arpaonni tällä kertaa suosisikaan. Onnea arvontaan ♥

lapset_piirtää.jpgLapset pääsivät lopuksi vielä värittämään lavasteita ja tämäkös oli kivaa! Ihanaa miten pienet kulttuurin ystävät oli huomioitu ♥

Minä rakastan sua

P1010130.JPGPahoittelen etten ole viimeaikoina oikein kirjoitellut. Koko viime vuosi on ollut yhtä juoksemista ja suunittelua, mutta viimein odotus palkittiin ja lauantaina meillä tanssittiin minun ja rakkaani häitä. En halunnut paljastaa kauheasti häistä etukäteen täällä blogissa, sillä moni vieraslistalainen löytyy ruudun toiselta puolelta. Nyt kun häät ovat onnellisesti ohitse, voin vihdoin hehkuttaa kaikkea ihanaa täällä. Pääset näkemään kuvia instagramin puolelta tunnisteella #lottajahenri2018. Koska valokuvaajan ottamia otoksia joudumme vielä hetken odottamaan, kuvituksena toimii toistaiseksi minun kamerallani otetut. Kuvaajana joko isosiskoni tai joku kaasoista.

P1010046.JPGNyt kun häistä on muutama päivä aikaa, täytyy todeta että tuntuu kun kaikki olisi ollut vain hyvää unta. Ajoin tänään autolla meidän vihkikirkon ohitse ja tuntui aivan uskomattomalta että meidät ihan oikeasti vihittiin siellä lauantaina. Se on todella totta mitä hääryhmissä sanotaan, hääpäivä menee ohi todella nopeasti ja siitä kannattaa nauttia ihan täysillä. Vaikka puolet menikin ihan ohi, oli se silti paras päivä ikinä enkä muuttaisi mitään. Hääryhmissä sanotaan myös ettei kaikki millään mene kuten on suunniteltu, mutta että kaikki menee silti hyvin. Minä en osaa nimetä ainoatakaan asiaa joka olisi mennyt suunnitelmien vastaisesti.

P1010024.JPGHäitä edeltävänä päivänä en jännittänyt juuri ollenkaan, mutta kun herätyskello soi lauantaina 5.15 olin ihan sekaisin jännityksestä. Unta oli takana hieman vajaa 4 tuntia, mutta tukijoukkoina minulla onneksi oli 4 ihanaa kaasoani ♥ Ilman heitä en olisi kyllä selvinnyt kirkkoon asti, sillä jännitys sai ihan oikeasti miettimään hetken onko tässä mitään järkeä.

P1010038.JPGMeillä alkoi tosiaan vihkiminen jo 12.00, joten aamu oli ihan oikeasti aikainen. Kampaajalla piti olla kuudelta, jonka jälkeen tulimme takaisin meille meikkaukseen. Kun kaasot saivat puettua minut, olikin jo aika lähteä kirkkoon. 

Kirkon pihalla vastaan juoksivat omat ihanat lapset juhlavaatteissa. Saimme suntiolta vielä viimehetken ohjeet ja kun kanttori aloitti soittamaan ”Concerning Hobbits” kappaletta, lähtivät lapset edellä kävelemään kirkkoon. Seuraavaksi menivät kaasot ja sitten oli minun vuoroni. Alttarille minut saattoi serkkuni, joka on aina ollut minulle kuin veli. Tässä kohtaa meinasin pyörtyä jännityksestä. Pääsin kuitenkin pystyssä perille ja tässä vaiheessa vielä tulevan aviomieheni viereen.

Alttarilla tärisimme jännityksestä yhdessä, mutta onneksi pappi oli rauhallinen ja hauskakin. Näytti meille jopa jossain kohtaa ohjeita käsimerkeillä. Pääsimme kohtaan jossa sanoimme ”tahdon” ja toimitus oli ohi nopeammin kun osasin edes kuvitella. Siirryimme tuoreen aviomieheni kanssa urkuparvelle odottamaan että kaikki vieraat pääsevät ulos ja heille jaetaan huiskut (jotka halusin siksi ettei saippuakuplat sotke kenenkään mekkoa). Oli aivan ihana tunne astua ulos kirkosta, kun odottamassa oli joukko meille rakkaita ihmisiä.

P1010069.JPGJatkoimme hääauton kyytiin ja valokuvaukseen. Kuvasimme muutamassa eri paikassa Heinola-Jaala välillä ja ainakin omasta mielestäni saimme todella hyviä kuvia. (Enkä nyt tarkoita näitä tämän postauksen kuvituksia, vaan teen sitten vielä jonkun päivä kuvina tyyppisen postauksen niistä valokuvaajan ottamista.) Samalla odotimme että kaikki vieraat ehtivät juhlapaikalle.

Saavuimme juhlapaikalle ennakkoon ilmoitettuna aikana ja suurin osa olikin sinne jo ehtinyt. Tässä vaiheessa ohjelmassa oli hääpaikan pihalla yhteiskuva, onnittelujono ja onnittelumaljat. Siirryimme sisälle tanssilavalle, johon oli keskitetty kaikki toiminta ruokailusta tanssiin ja lasten leikkeihin. Ruokailut ja kahvittelut sujuivat odotusten mukaan ja ihme kyllä, myöskin aikataulussa. Olimme varautuneet siihen että aikataulu venyy jopa paljonkin. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää ja itseäni harmitti kun ei kuuman päivän vuoksi oikein saanut syötyä, mutta onneksi kaikkea jäi yli sen verran että söin sitten myöhemmin.

P1010117.JPGKakun leikkaus oli jännää vaikka olimme sopineet ettei kumpikaan polkaise. Todellisuudessa polkaistiin molemmat ja hyvin samaan aikaankin vielä. Kakkuina meillä oli siskoni tekemät mansikkakakut ja appelsiini-suklaakakut. Itse ehdin maistaa vain suklaakakkua (joka oli muuten ihan taivaallista), mutta menekistä päätellen myös mansikkakakku oli menestys. Häissämme oli porukkaa noin 80 henkilöä ja kakkuja yhteensä 8 kappaletta, joista 1 suklaakakku jäi meille kotiin.

Kahvipöydän lisänä meillä oli herkkubuffet jossa oli tarjolla erilaisia sipsejä, karkkeja ja limppareita. Tämä olikin selvästi etenkin lasten mieleen ja näin häiden jälkeen kovasti minun mieleeni, kun herkkukaapista löytyy vielä vaikka ja kuinka mutustettavaa.

Kuulimme päivän aikana kaksi upeaa puhetta, joista hauskemman piti minun äitini ♥ ja koskettavan 6-vuotias tyttäreni ♥ ”Rakkaat äiti ja Henri, mä sanon tän teille kaikella rakkaudella…” Äitini puheesta olin tietoinen etukäteen, mutta jälkimmäinen oli aivan täysi yllätys. Esikoinen on kova tyttö esiintymään, mutta silti mitään tällaista en osannut odottaa. Jos puhe olisi ollut vielä vähänkin pidempi, olisin varmasti itkenyt meikkini poskille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHäätanssina meillä toimi Heikki Helan Tähtisilmä, joka on yhdestä meidän suosikki tv-sarjasta Karjalan kunnailla. Jo tanssin alussa selvisi ettei me osata tanssia. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan heiluimme siinä ihan omalla tyylillä ja omaan tahtiin. Hääleikkinä meillä toimi kenkäleikki, jossa näytimme joko omalla tai puolison kengällä vastauksen kysymyksiin tyyliä ”Kumpi määrää kaapin paikan?”

Ennen iltajuhlan alkua ja lasten lähtöaikaa soitimme vielä esikoiseni suosikkibiisejä Antti Tuiskulta ja Robinilta. Lapset saivat ottaa mukaansa karkkia ja limpparia lähtiessään ja me jatkoimme sitten aikuisten kesken alkoholilinjalla.

Vielä ennen hyvin vapaamuotoisen iltaohjelman alkua meillä oli perinteiset kimpun ja sukkanauhan heitot. Sukkanauhan sai kiinni alttarille minut saattanut serkkuni ja kimpun isosiskoni.

Vaikka juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet, niin kyllähän päivässä oli kuitenkin parasta saada tuo mies ihan virallisesti omaksi ♥ Eihän tämä paljon arkea muuta, mutta nyt on ainakin luvattu selvitä ihan kaikesta, tuli mitä tuli ♥

Juhlapaikka Jaalan Hartolan kylän PVY talo
Pitopalvelu Kusmiku
Valokuvaus Jonathan von Kraemer
Kampaus Emmye’s
Meikki Tmi Cherry Emilie

Entinen Lotta K on siis nykyään Lotta V. Olen yrittänyt vaihtaa sukunimen kaikkiin mihin olen keksinyt, mutta tämä taitaa olla pidempi prosessi mitä olin ensin ajatellut. Palataan häihin mm. hääaskartelujen ja kunnon valokuvien muodossa hieman myöhemmin!

Jos joku asia jäi mietityttämään, niin heitä ihmeessä kysymys kommenttiboksiin 🙂