Hauska nimikointikikka vai turha riski?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOletko koskaan miettinyt kannattaako lapsen vaatteessa olla suurella lapsen oma nimi? Onhan se hauskaa esimerkiksi päiväkodissa, että Annin haalarin tunnistaa jo kurkkaamatta pesulappuun (jossa oletettavasti nimikointi on). Mikäli pikku Einon haalarissa taas lukee isolla Eino, osaa tyhmempikin ihminen laskea 1+1 ja arvata mikä lapsen nimi on. Tässähän ei ole mitään pahaa jos olet hyvällä asialla, mutta koska maailma on julma paikka ja ihmisiä on joka lähtöön, en ottaisi sitä riskiä.

En ole varma mikä rikossarja oli se joka katkaisi kamelin selän ja teki minusta näin vainoharhaisen. Kaikenlaisia ohjelmia nähneenä kammoan todella paljon ajatusta, että olisin esim. leikkipuistossa tai ihmisvilinässä lapsen kanssa, jonka haalarissa tai pipossa lukee isolla oma nimi. Lapsen silmissä vieraan ihmisen nimitietous oletettavasti herättää luottamusta sen verran, että lapsi saattaakin lähteä tuon vieraan ihmisen matkaan.

Ja eihän tässä mitään jos pystyt seuraamaan lapsen tekemisiä silmä kovana niin, ettei hän pääse hetkeksikään näköpiiristä. Kehtaan vaan väittää ettei täydellisinkään vanhempi kykene siihen ihan joka ikinen sekunti. Lyhyessäkin ajassa voi tapahtua vaikka mitä. Itselläni on kaksi lasta, joista vanhempi on jo pian koululainen. Silti keskittyminen saattaisi vaikka siellä leikkipuistossa herpaantua, jos pienempi kaatuisi juostessaan hiekalla tai isompi putoaisi keinusta. Tällöin keskittyisin automaattisesti enemmän lapseen, joka tarvitsee hetkellisesti enemmän huomiota.

Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään, eikä osoittaa syyttävällä sormella niitä joiden lasten vaatteissa on suuria nimipainatuksia. Silti mikäli et ole ajatellut asiaa tältä kantilta, on se hyvä pitää mielessä.

Ihanaa kevättä,
kohta voidaan unohtaa muutamaksi kuukaudeksi ne haalarit ja pipot kokonaan!