Vaivaamaton hammas vei vuodelepoon

Lupasin tälle vuodelle että luopuisin kaikista viisaudenhampaistani. No ensimmäisestä luovuin jo viikko sitten, tarkemmin viime viikon keskiviikkona. Hammas ei ollut vaivannut, eikä sen poistolla varsinaisesti ollut mikään kiire. Silti ne haluttiin poistaa kaikki, koska näin nuorena poistetut kuulemma paranevat paremmin.

Kaikillehan ei hampaanpoistosta seuraa mitään ongelmia ja samana päivänä saattaa voida jopa syödä normaalisti. Näin ei ollut minun kohdallani. Melkein tekisi mieli sanoa että olisihan se pitänyt arvata. En ole kuuluisa hyvästä tuuristani, vaan päin vastoin. Koitan ajatella positiivisesti manailematta mitään, mutta kyllähän se alkaa turhauttaa kun tällaista sattuu. Hammas, tai oikeammin sen puute alkoikin vaivaamaan. Eikä ihan vähän.

tooth

Tosiaan menin keskiviikkona hammaslääkäriin poistattamaan viisaudenhampaita. Ensin piti ottaa kaksi toiselta puolelta ja sitten myöhemmin toiselta. Kuitenkin tunnin jonotuksen päätteeksi sain kuulla etteivät he voi poistaa yhtään hammasta, sillä en ollut käynyt röntgenissä. Hassu juttu, sillä se oli edessä vasta perjantaina. Kerroin tästä ja tiedustelin eikö yhtään hammasta voisi poistaa. Itse kerjäsin siis. Yksi ylähammas voitiin kuulemma poistaa ja olinkin siitä aika hyvilläni. Poisto sujui noin puolessa tunnissa ja sain loppupäivän sairaslomaa ja kotihoito-ohjeet. Tästä piti alkaa paraneminen.

Seuraavana päivänä menin normaalisti töihin, kävin hiihtämässä eikä koko aikaa tarvinnut edes särkylääkettä. Mietin jo pienen hetken että oliko tämä tässä. Vaikka syöminen olikin vaikeaa, puhuminen ja muu toiminta sujui normaalisti. Ei olisi pitänyt vielä huokaista.

Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin ihan järkyttävään pääkipuun, joka selvästi säteili oikeasta poskesta, josta hammas oli poistettu. Kipu oli niin järkyttävää, että silmäni vuotivat kun koitin suunnistaa särkylääkkeiden luokse. En oikein saanut enää nukuttua ja aamulla suuntasinkin puoliunessa töihin. Pikkuhiljaa päivän aikana selvisi ettei paraneminen lähtenytkään kuten oli suunniteltu. Kituuttelin särkylääkkeiden voimalla ja lähdin töiden jälkeen sovitusti Lahteen ystäväni luokse. Meidän oli tarkoitus kirjoittaa eräitä hakemuksia, mutta pääni ei kertakaikkiaan toiminut ja kivut vaativat taas lääkettä.

Ystävän kehotuksesta soitin päivystykseen, jossa sanottiin ettei siihen aikaan kannata enää tulla käymään. Että särkylääkettä vaan ja aamulla heti kahdeksalta paikalle. Ärsytti ajaa kotiin kun tiesin joutuvani aamulla ajamaan uudelleen, mutta näin kuitenkin tein. Söin niin paljon särkylääkettä kun kotihoito-ohjeilla uskalsin, enkä illalla saanut oikein edes unta. Valvoin sohvalla itkien ja istuallaan torkkuen, kunnes soitin päivystykseen uudelleen. Kuulin saman viestin kuin aiemmin, ei kannata tulla ennen kahdeksaa. Sain kuitenkin luvan ottaa lisää särkylääkettä ja sain nukuttua sillä aamuun. Yöllä olin jo kysynyt äidiltäni, voisiko hän ottaa pojan hoitoon, kun me lähtisimme päivystykseen.

Heräsin vasta kymmeneltä, mikä oli todella ihmeellistä tuossa tilanteessa, mutta ilmeisesti lisäannos särkylääkettä auttoi hieman. Herätessä pää oli aivan yhtä kipeä kuin illallakin. Äidiltä oli tullut viesti että hän ottaisi pojan, joten lähdimme heti aamupalan (mitä itse en pystynyt syömään) jälkeen ajamaan Lahteen.

tooth

Päivystyksessä saimme kuulla kolmen tunnin jonosta. Siis KOLMEN tunnin jonosta. Onneksi meidän kohdallamme kyse oli kuitenkin ”vain” kahdesta tunnista. Aika tuntui ikuisuudelta. Noin 120 minuutin päästä pääsin hammaslääkäripäivystykseen, jossa päivystävä hammaslääkäri oli aivan ihana ja ymmärtäväinen, sekä ihmetteli suustani löytyneitä tikin riekaleita. Oli selvää että poski oli tulehtunut, se putsattiin, tikit poistettiin ja sain antibioottikuurin.

Lähtiessä oli jo ihan hyvä olo. Varmaan suurimmaksi osaksi siksi, että vihdoin olin saanut apua. Aloitin kuurin välittömästi. Lauantaista asti olen kuitenkin ollut vuodelevossa aivan täysin sänkypotilaana. Nyt on tiistai-ilta, enkä vieläkään pysty kunnolla syömään tai puhumaan, vaikka antibioottikuuria on syöty jo kolme vuorokautta. Syön edelleen maksimimäärää särkylääkkeitä ja ärsyttää etten ole vielä työkuntoinen. Kaiken muun ikävän lisäksi jonkin asteinen flunssa on hiipinyt päälle tähän samaan sairasteluun ja pari päivää oli jopa kuumetta.

Turhauttavinta on että kyseinen hammas ei ole vaivannut minua vielä missään elämän vaiheessa. Silti se onnistuu vaivaamaan nyt kun sitä ei enää ole.

En kirjoittanut tätä siksi että haluaisin pelotella niitä joilta viisureita ei ole vielä poistettu, enemmänkin siksi että saan tämän mielestäni. Suosittelen myös lämpimästi hakeutumaan ajoissa sinne päivystykseen. Jos olisin itse ollut oikein fiksu, olisin käynyt siellä jo perjantaina päivällä. Jotenkin kuitenkin kuvittelin tuollaisen vihoittelun olevan hampaan poiston jälkeen ihan normaalia.

 

Millaisia kokemuksia sinulla on viisaudenhampaiden poistosta?

4 vastausta artikkeliin “Vaivaamaton hammas vei vuodelepoon

  1. I feel you. Itselleni on tullut 3/4 viisurista, jostain syystä yhtä viisuria ei ole lainkaan (joka sopii paremmin kuin hyvin..) Kaksi viisuriani on tulehtunut ja ne on poistettu. Niiden poisto meni melko oppikirjan mukaisesti, lähinnä mietin että lähteekö koko pää irti 😀 No, kolmas kerta toden sanoo. Kolmas viisuri oli kertaalleen jo paikattu, kunnes se eräällä kerralla lohkesi ja nostin kädet ilmaan todetakseni, että ”Antaa mennä, poistakaa sitten.” Poisto meni ihan hyvin.

    MUTTA.

    Minullakin suuta särki ja mietin, että josko tällä kerralla vain leukaluu oli saanut astetta enemmän ”turpaansa”. Kärventelin varmaan 3 päivää kivuissani, kunnes kaulan imusolmukkeet turposivat, minulle nousi kuume enkä saanut suutani enää auki kuin sen verran, että sain ujutettua pikkulusikalla ruokaa suuhuni. (Oli muuten hieman pelottavaa..) Kuumeen noustessa ymmärsin, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Suuntasimme tuolloin Tampereella Acutaan hammaspäivystykseen ja hammaslääkärin ei tarvinnut kuin nähdä turvonnut kaulani niin hän totesi jo suurinpiirtein ovella, että ”Mä kirjoittan sulle antibiootit.” Oli muuten sellainen hevoskuuri antibiootteja! Lisäksi söin särkylääkettä niin paljon kuin mahdollista ja olinkin kuin lääkeriippuvainen – piti yrittää maksimoida särkylääkkeestä saatu hyöty, mutta aina välillä kävi niin että vaikutus lakkasi ennen kuin uusi ehti vaikuttaa. Muistan pitäneeni kylmäkallea poskeani vasten ja heijanneeni itseäni, koska kipu oli todella kova.
    Tulehduksen aiheuttaja oli kaiketi alveoliitti eli hammaskuopan tulehdus. En ollut ilmeisesti purrut riittävän kauan tuppoa suussa, jotta verihyytymä muodostuisi, joten leukaluu pääsi paljastumaan ja pöpö iskemään.

    Täytyy sanoa, että onneksi viimeisen hampaan kohdalla vasta kävi näin, koska en heti ryhtyisi seuraavaan poisto-operaatioon 😀 Operaatiosta on itse asiassa aika tarkalleen 4v ja muistan kyllä kirkkaasti tapahtumat ;’)

    Tykkää

    1. Hui mikä tarina! Ei se ole ollut sitten helppoa sinullakaan. Tällä hetkellä toivon ettei muita hampaita poisteta ihan lähiaikoina ja kivut ehtivät hieman unohtua mielestä.

      Tuosta unohdinkin kirjoittaa kun minulla on ihan sama, että kun lääkettä saa ottaa 8 tunnin välein, niin tarve iskee jo 6 tunnin päästä edellisestä otosta. Tosin nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja tuo 8 tuntia menee jotenkuten kituutellessa ilman itkuja.

      Tykkää

  2. Mulla yritettiin poistaa ”viisauden hammas” viime to, mutta hammasta ei saatu näkyviin. Hammaslääkäri oli tosi nuoren oloinen ehkä n. 30v. Tulkitsi röntgenkuvan varmasti väärin, kun arvioi, että hammas olisi heti ikenen alla. Kysyin mieheni enolta, että mikä tässä on voinut käydä, kun on hammaslääkäri. Hän sanoi, että luultavasti hammas on melko syvällä luussa. Hän sanoi, että itse lähettää kirurgille, jos hammas ei ole näkyvissä. Mulle tehtiin ns. turhaan koko toimenpide. Hammas ei ole vaivannut mitenkään, joskus korva ollut outo, mutta ei välttämättä ole siitä johtunut. Mulle suositeltiin poistoa, koska ientasku normaalia syvempi. Nyt otetaan uusi röntgenkuva. En mene mihinkään operaatioon, vaikka kuinka lähettäisi kirurgille, jos ei ala vaivata. Nyt syön neljättä päivää Burana 800 mg ja kauhee mustelma leuassa. 😢 Ai niin ja lääkäri mietti, jos hammas olisi joskus aiemmin jo poistettu. No ei tod. 🤔

    Tykkää

    1. Voi ei 😦 Tuntuu olevan hammasjutuissa, kuten kaikissa muissakin terveydenhoitoon liittyvässä aikamoinen kirjo näitä ikäviä tapauksia. Itse olen tässä pohdiskellut ja tullut siihen lopputulokseen, että minä poistatan loput 3 yksityisellä, joka käyttää mielellään aikaa tehdäkseen työnsä hyvin 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s