Unicorn party

Minä rakastan teemajuhlia. Minusta on aivan ihanaa, että esikoinen on jo monta vuotta päättänyt mieluisen teeman jo pitkään ennen synttäreitä. Kaksi ensimmäistä teemaa valitsin minä, neljä seuraavaa tyttö itse. Edellisten vuosien teemat järjestyksessä olivat:

  • tähti
  • muumi
  • prinsessa
  • kätyrit
  • ryhmä hau

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKertaakaan aikaisemmin ei ole tainnut olla juhlia sinä oikeana päivänä. Mutta nyt kun päivä sattui perjantaille kuten syntymävuonna, oli pakko juhlat järjestää silloin. Yleensä olemme viettäneet oikean päivän osittain tytön toiveiden mukaan niin, että hän on saanut valita esim. mitä syödään, mitä hän haluaa pukea päälle jne. Tällä kertaa neiti suunnitteli valtaosan juhlistaan itse ja minulla oli vain kunnia toteuttaa nämä toiveet.

IMG-20180527-WA0003.jpgTällä kertaa teema oli päätettynä jo ennen joulua ja yllättävää kyllä, sama teema oli mieluinen vielä nytkin. Kutsuista lähtien kaikki oli mietitty teemaan sopiviksi. Kutsut päätin tänäkin vuonna askarrella jo löytyvistä jutuista, koska operaatio askartelumateriaalin pois käyttäminen on vielä pahasti kesken. Kaivelin papereista sopivia värejä ja suunnittelin korttipohjan Pinterestistä löytämieni mallien mukaan. Lopputulos miellytti silmää, vaikka kaikista tulikin eri värisiä. Napit ovat erityisesti oivallus minun mieleeni. Kuva on äitini ottama, sillä unohdin tietysti kuvata nämä, hups!

lahjapaketit.jpgOLYMPUS DIGITAL CAMERAVaatteet ostettiin jo viikkoja sitten. Hame löytyi muistaakseni Prismasta, paita on Pompdeluxin (jonka esittelinkin jo täällä) ja yksisarvispanta löytyi Citymarketista. Ensimmäistä kertaa ikinä kiharsimme päivänsankarin hiukset ihan oikealla kihartimella (toisessa kuvassa). Ja äidin mielestä parasta asussa on tietysti se, ettei se ole kertakäyttöinen vaan sekä paita että hame sopivat niin monen muunkin kanssa.

Koska päivä sattui olemaan aivan älyttömän lämmin ja mittari näytti +25°C  vietimme ihania puutarhajuhlia, kunnes hyttyset ajoivat meidät sisälle. Muistinkin kaverin kertoneen että Party Liteltä saa puutarhasuitsukkeita ja kynttilöitä, jotka karkottavat hyttysiä, pistimme heti tilaukseen. Takapihan kuusiaita on ilmeisesti se mikä niitä itikoita tänne houkuttelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATällä kertaa tarjolla oli yksisarvisteemainen mansikkakakku, kaksikerroksiset mokkapalat (välissä vadelmamarmeladia) muffinikupeissa, (yksisarvisen) sarvia, suolaista piirakkaa ja vaahtokarkkiyksisarvisia. Boolina meillä oli pastavärillä värjättyä Spriteä. Kerrankin osasin mitoittaa tarjoilut niin, ettei kaikkea jäänyt ihan hirveästi yli. Meidän ei tarvinnut syödä enää lauantaina näistä muuta kuin muutamat mokkapalat.

Kaikenkaikkiaan päivä oli aivan ihana ja paikalla oli paljon meille rakkaita ihmisiä  Päivänsankarin mukaan tämä oli paras syntymäpäivä ikinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASuurensuuret kiitokset kaikille neitiä onnitelleille ja lahjoneille  Kaikki lahjat olivat enemmän kuin mieleisiä ja legotkin ollaan saatu koottua jo kokonaan.

Mitä teemoja teidän lastensynttäreillä on tänä vuonna?

Häätarvikkeita kotoa

OLYMPUS DIGITAL CAMERATänään sain vihdoin ahaa elämyksen, kun tehtävälistallani oli jo pidemmän aikaa lukenut ”herkkubuffetkyltti”. Meillä oli eteisessä liitutaulu, jossa luki kaunokirjaimin ”tervetuloa”. Pyyhin tervetulotoivotuksen märällä rätillä ja taikasienellä odottamaan uutta tekstiä.

Minua henkilökohtaisesti häiritsee ihan hirveästi, jos kirjoittamani teksti menee vinoon tai jos osa kirjaimista on leveämpiä kuin toiset. Niinpä päädyin vähän kikkailemaan ja sain tekstin kirjoitettua tasaisesti. Vieläkin paremmin olisi voinut asetella, jos olisi ollut millin tarkkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä varten tarvitset:
– liitutaulu
– liitu tai liitutaulutussi
– ohutta teippiä
– paperi ja kynä

Ensin tosiaan kirjoitin paperille tekstin, josta pystyin lunttaamaan kirjaimet (ovat nimittäin todella ärsyttäviä pyyhkiä liitutaululta, kun ne on tehty liitutaulutussilla). Tämä oli helppo toteuttaa, sillä sanat olivat saman mittaiset. Jaoin teipillä taulun lokeroihin ja sitten aloitin vasemmasta reunasta tehden ensin ylemmän ja sitten alemman kirjaimen, edeten oikealle samassa järjestyksessä.

Mielestäni tästä tuli tosi kiva ja meidän häiden näköinen. Enempää en vielä raaski paljastaa ja tämä onkin yksi syy sille miksi häistä ei ole kauheasti ollut blogissa juttua. Jatkossa koitan olla hieman aktiivisempi kirjoittaja ja antaa häistä tällaisia pieniä maistiaisia.

Koitamme hyödyntää häissä mahdollisimman paljon kaikkea jo kotoa löytyvää, hyvänä esimerkkinä nyt tämä liitutaulu ja herkkubuffetin astiat. Koitan myös katsella hankittavia juttuja sillä silmällä, että niistä edes jotain päätyisi meille jatkokäyttöön. En pidä tästä häiden kertakäyttöisyydestä, joten sitä yritämme parhaamme mukaan välttää.

Äidiksi kasvamisesta

Havahduin synttärikommentteja lukiessa tähän blogin nimiasiaan. Joku toivoi juttua kasvatuksesta. Hikikarpalot nousivat otsalle. En minä osaa kasvattaa. Tai en ainakaan sillä tavalla että siitä saisi kukaan mitään inspiraatiota omaan kasvatusprosessiinsa. Meillä ei syödä sokerittomia, rasvattomia, suolattomia ja kaikettomia ruokia, vaan ihan tavallisia ja myös herkutellaan. Minulla ei ole siis antaa vinkkejä siihen, mitkä olisi terveellisiä välipaloja tai vastaavaa. Koen sen olevan lastenkasvatusopasmateriaalia.

Blogin nimen keksin silloin kun aloin odottaa esikoista ja itse mielsin sen niin, että se on kuvaus äidiksi kasvamisesta, eikä äidin kirjoittama lastenkasvatusopas. Teininä suosikki tv-sarjani oli nelosen esittämä Teinitytön kasvatusopas, se oli varmasti yksi nimen innoittaja. Alunperin blogi oli kuin päiväkirja, johon hehkutin odotusta, ensimmäisen kodin laittoa, vauvanvaatehankintoja, kauneudenhoitojuttuja, sisustusta, ym. lifestyleä. Jossain vaiheessa koin tarpeelliseksi deletoida kaiken tuon ja aloittaa puhtaalta pöydältä, tällöin vaihdoin myös blogin nimeä. Haaveilen kaikesta kuvasi enemmän sitä mistä tahdoin kirjoittaa eli haaveilusta ja kaikesta. Kuitenkaan nimi ei istunut, enkä kokenut sitä omakseni. Siispä samalla kun vaihdoin blogialustaa, palasi myös tuttu ja turvallinen Äidin kasvatusopas.

156579_4162719951003_1471385907_n.jpgEn usko että äidiksi kasvaminen loppuu koskaan. Kohta 6 vuotta sitten kun minusta tuli ensimmäisen kerran äiti, olin 20-vuotias. Alussa opeteltiin vaihtamaan vaippaa, syöttämään oikeaan aikaan, tutustuttiin vauvan luonteeseen ja tarpeisiin. Nykyään samaisen pienen rääpäleen kanssa opetellaan lukemaan, ajamaan ilman apupyöriä, jännitetään yhdessä eskarin alkua ja totutellaan pikkuhiljaa elämään. Samalla kun kasvatan 6-vuotiasta, alan muistaa tiettyjä asioita siltä ajalta kun olin itse saman ikäinen. Voi miten ylpeä olin isosiskosta, kun hän oppi viime kesänä sitomaan kengännauhat rusetille. Itse olin oppinut vain hieman ennen koulun aloitusta.

Isosisko osaa myös hieman lukea ja kirjoittaa, sekä laskea helppoja laskuja (2+2=4 tyyppisiä). Hän osaa tiskata, pyyhkiä pölyjä, imuroida, vieda roskia, ym. En osaa edes luetella missä kaikessa hän auttaa kotona. Joka päivä kuulen kysymyksen ”onko mulle kotitöitä?”. Hän on mielettömän kaunis, ihana ja ainutlaatuinen ♥

PC220050-001.JPGPikkuveljen odotus ja syntymä oli jo helpompi omaksua, sillä olin ne jo kerran kokenut. Synnytyksen jälkeen sairaalassa hoidettu infektio oli toki aivan uusi tilanne, eikä siihen osannut eikä edes voinut varautua. Oma reaktio vauvan sairaalaan jättämiseen oli yllättävä. En olisi voinut kuvitellakaan miten kamalaa on lähteä ja jättää vauva osaavan henkilökunnan valvovan silmän alle. Tästä ei voi kuin kiittää ihania Päijät-Hämeen keskussairaalan työntekijöitä jotka suuntasivat ajatukseni imetyksen opetteluun ja onnistumiseen. Olin toivonut apua imetykseen jo ennen synnytystä ja sain kotiin mukaan sähkökäyttöisen rintapumpun, joka oli avain meidän imetyksen onnistumiseen, kun vauva jäi osastolle ja minä menin itkien kotiin.

Kun vihdoin saimme pikkuveljen kotiin, oli hän jotenkin minun suojeluksessani koko ajan. Esikoinen oli jo pienestä pitäen paljon yökylässä isovanhemmilla, pikkumiestä en tohtinut antaa. Menettämisen pelko oli ihan hirveän suuri. Vaikka minikin on jo reipas 2,5 vuotias, on hänen antaminen yökylään edelleen jotenkin vähän vaikeaa. En tosin tiedä johtuuko tämä vaikeasta alkutaipaleesta vai siitä että hän on nuorempana lapsena aina meidän vauva.

Pikkuvelikin on oppinut ihan hirveästi. Hän ei juurikaan puhu, mutta osaa silti kertoa todella hyvin mitä haluaa tai mitä asiaa hänellä on. Äänteitä harjoitellaan kovasti, joten uskoisin puheen alkavan pian. Hän on myös taitava temppuilija, jekuttaja ja älyttömän kova touhuamaan kaikenlaista. Meidän oma pieni rakas viipottaja ♥

P1010006.JPGNämä pienet ihmeet tekivät minusta äidin. Eilen sain juhlia jo kuudetta äitienpäivää (kyllä, koen että olin äiti jo viimeisillä esikoisen odotusviikoilla). Minulla on myös ollut suuri ilo ja kunnia hoitaa lapsia kotona reilu 2,5 vuotta. Lapset eivät mene hoitoon ainakaan vielä ennen syksyä. Työkuvioni ovat täysin auki, joten näillä mennään. Kotona ololla on kuitenkin oma kääntöpuolensa. Eilisen äitienpäivän vietin pyynnöstäni yksin. Kuulostaa pahalta, mutta kaipasin todella arjelle vastapainoa ja äidin omaa aikaa. Mitä sitten tein koko päivän yksin kotona?

Minä siivosin. Olisin voinut tehdä ihan mitä vaan, mutta minä hinkkasin kodin lattiasta kattoon pesten esim. ikkunat ensimmäistä kertaa ikkunaremontin jälkeen. Nautin siivouksesta ja sitten myös siististä kodista. Rakastan sitä tunnetta kun tavarat ovat paikoillaan ja on puhdasta. Tietenkään lapsiperheessä ei voi aina olla niin siistiä, mutta pyrimme siihen että lelut siivotaan paikoilleen illalla ja keittiön tasot siivotaan ja pyyhitään. Uusi päivä on ihana aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä.

Toivottavasti teilläkin oli ihana äitienpäivä,
joko omien lasten tai sitten oman äidin kanssa ♥

Kirppislöytöjä

Synttäriarvonnassa pyysin kertomaan mistä juuri sinä haluaisit lukea ja yksi suosituimmista ideoista oli selvästi kirppislöydöt. Täytyy tunnustaa että viime kirppiskerrasta oli jo aikaa, joten otin itseäni niskasta kiinni, varasin oman pöydän ja tein loistavia löytöjä pitkin kirppisviikkoa. Suurin osa löydöistä on pikkuveljelle, ihan siitä yksinkertaisesta syystä ettei isosisko tarvitse tällä hetkellä juuri mitään. Vihdoin ollaan siinä onnellisessa tilanteessa kun osa viimekesän vaatteista mahtuu edelleen, mm. KAIKKI kengät ♥

Kaikkiaan kävin tällä viikolla Lahden Lanttilassa kolme kertaa.
P1010005-001.JPGEnsimmäisellä kerralla löysin pikkuveljelle
farkut
2 paitaa
lippiksen
10,5€

P1010002.JPGToisella kerralla löysin
itselleni treenipaidan
pikkuveljelle soivan Olofin
isosiskolle Frozen UNO kortit ja juhlaballerinat
17,90€
Setin kallein tuote oli nuo ballerinat. Aivan uudenveroiset (jopa uudet?) ja raaskin ne ostaa, sillä ne sopivat tytön asuun meidän häihin oikein loistavasti.

P1010010.JPGViimeisellä kerralla, omaa kirppispöytää tyhjentäessä löysin pikkuveljelle
t-paidan
3 hihatonta paitaa
sortsit
Puuha-Peten Nosse auton
autopalapelin
14€
Yleensä en ostele lapsille leluja kun niitä tuntuu muutenkin tulevan sisään ovista ja ikkunoista. Mutta koska laitoimme juuri kirppikselle molemmilta ei niin leikittyjä leluja, nyt pystyimme ostamaan muutaman uuden sitten tilalle.

Mielestäni tein taas aivan loistavia löytöjä ja nyt onkin pikkuveljen kesävaatevarastoa kartutettu oikein urakalla. Kesä saakin nyt tulla, sillä me ollaan alettu laittamaan takapihaa kuntoon, pystytettiin trampoliini ja tilattiin jopa grilli ja puutarhakalusteet! Vielä kun keksittäisiin jostain hiekkalaatikko ja joku viitsisi rakentaa meille uuden terassin tuon kohta puretun tilalle niin kyllä kelpaa viettää kesää pihalla ♥